My Sun

37. menneisyys

Aava

"Aava nähdään huomenna" isäni sanoo antaen sitten suukon otsalleni. Olen niin iloinen että edes isäni muistaa minut. Äitinilläni on sairaus joten hän ei muista minua.

Aamulla

Nousen sängystä ja kävelen keittiöön haukotellen.

"Paljonko kello on?" Kysyn isältäni joka istuu pöydän ääressä. Hänellä on kasa nenäliinoja lähellään, mitä tämä on..?

"Aava hyvää syntymäpäivää" isä sanoo nyyhkyttäen ja ojentaa sitten pienen lahjan minulle. Avaan lahjan samantien mutta olen edelleenkin aika hämmentynyt joten keskittyminen lahjaa herpaantuu välillä kun katson isää joka itkee. En tykkää tästä näystä.

"Kiitos iskä, ei sun ois tarvinnut ostaa mitään mulle. Oonhan jo muutenki 16 vuotias." Sanon isälle ja istun häntä vastapäähän.

"Aava rakas, pyydä Ada mukaan ja Menkää leffaan. Pitäkää hauskaa!" Isäni anelee minua lähtemään leffaan. Mikä hänellä on? Viitsinkö kysyä tuolta miksi hän itkee??

Leffan jälkeen

Avaan oven jonka toisella puolella on mun rakas koti. Eteiseen päästyäni huomaan että isäni kengät ei ole tässä kyseisessä pienikokoisessa huoneessa, mihin yleensä ripustetaan kaikenmaailman ulkovaatteet. Hetkinen, en näe hänen takkiakaan.

Hetken mietin eteisessä että hän on varmaan lähtenyt vain kauppaan. Riisun ulkovaatteet ja ripustan ne naulakkoon. Kävelen keittiöön ja Huomaan pöydällä pitkän paperin. Siirryn pöydän ääreen istumaan ja otan paperin pöydältä.

Paperissa lukee näin: "Anteeksi Aava, täytyi lähteä. Minulla on sinua jo nyt ikävä mutta uskon että pärjäät ilman minua, taikka äitiä. Vein äidin hoitoon sillä en enään jaksa hoitaa häntä. Jätin pöydälle hieman yli tonnin rahaa ja pankkikorttini. Käytä kaikki rahat sitten huolellisesti, nähdään joskus. Rakkaudella isäsi."

Tiputin muutaman kyyneleen paperin päälle. Laahistun lattialle itkemään ja nukahdan siihen.

-

Tunnen kuinka Tommi naputtaa sormellaan olkapäätäni. Säpsähdän ja siirryn katsomaan tuota. Jaaha, tulipa taas mietittyä menneisyyttäni. Miksi en vain voisi unohtaa kaikkea?

"Ala selittään" Tommi sanoo hieman ärtyisellä äänensävyllä. Luuleeko se että kerron sille yhtään mitään kun hän tuollalailla pakottaa mua?

"Hei Tommi anna Aavalle aikaa." Olli sanoo lempeästi. Hyvä että joku ymmärtää olotilani.

"No ok.." sanon vapisten jännittyneenä. En ole koskaan ollut tilivelvollinen asioistani kellekkään, nyt se asia muuttuu...

"Kun mä olin just täyttänyt 16 niin sen jälkeen asiat meni niinsanotusti eduskelvottomaan suuntaan." Sanon ja Tommi ottaa minut kainaloonsa. Olen ihan hiessä. "Mä heräsin ihan normaalisti ja huomasin että mun isä itkee. Noh, en siitä sen enenpää välittänyt Koska tuo ei ollut ensimmäinen kerta. Vähän korvaani kuitenkin kutitti että se olisi ollut jotain oikeasti surullista. Ja se tais ollakki..." Jatkan ja alan vuodattamaan kyyneliä. Vittu Miks tää on näin vaikeaa?

"Hei sshhh jatka vaan, me kuunnellaan sua" Tommi hyssyttelee minulle. Poika alkaa silittämään selkääni hennoin vedoin. Tässä on turvallista olla.

"Sain lahjan mun isältä ja se lahja oli leffaliput elokuviin, en nyt tarkalleen muista mikä elokuva, mutta elokuva kuitenkin. En ollut siitä lahjasta sillee kovin innoissani Koska en halunnut jättää isääni yksin muistisairaan äitini kanssa kotiin. Noh menin sinne leffaan mun kaverin Adan kans, muistatte varmaan sen tyypin.." Pojat kuuntelevat minua erittäin tarkasti. Pietän parin sekunnin tauon ja jatkan sitten.

"Hetikö leffa loppu, niin muistan että juoksin suoraan kotiin. Mun isä oli lähteny äitin kans pois kotoa ja isä oli kirjoittanut lapun keittiönpöydälle.. mulla on se lappu vieläkin tallella, voin näyttää sen jos haluatte." Sanon pyyhkien kyyneleitä ja nuo nyökkäilevät ymmärtäväisesti.

"Hei tehdäänkö niin että ku kello on aika paljon niin voitais kaikki jäädä tänne yöks, ja kuunnellaan sitten Aavaa huomenna." Tommi ehdottaa asiaa mikä oikeastaan on ihan hyvä.

Päästiin siihen tulokseen että pojat jäävät meille yöksi.

______

Kirjoittaisin nopeammin jos olis aikaa..