Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

par 2 "sä selviät kyllä"

( ihan aluks haluun sanoo et laitan tohon ylle ain vaa random kuvii et juu... )

Viviannan siskon eli saaran näkökulma:

Huomasin Äitini huhuilevan vessan oven takana. En tiennyt mistä oli kyse joten päätin kysäistä äidiltä.

-Mitä sä teet? Onks joku hätä? Kysäisen samalla kävellen lähemmäs

-Vivianna on lukittautunut vessaan eikä vastaa mihinkään, äitini vastaa huolestuneena.

Päätin että yrittäisin tiirikoida oven lukon auki. Kävin hakemassa neulan ja kokeilin avata lukkoa sillä. Yritykseni kesti noin 5min ja lopulta onnistuin. Avasin ovea varovaisesti. Näky minkä äitini kanssa näimme oli kauhea! Vivianna makaamassa verilammikon keskellä ranteet auki verinen puukko kädessä. Olin hyvin järkyttynyt. Luulin että Vivianna vain mullittelisi. Äidilläni ei ollut puhelinta lähettyvillä joten soitin itse 112. Silläaikaa äitini yritti herätellä
Viviannaa. Ambulanssi saapui ja Vivianna kiidätettiin sairaalaan. Hän oli menettänyt jo paljon Verta. Minä ja äiti lähdimme ambulanssin kyydissä sairaalalle. Ainut asia on vain että miksi  Vivianna oli tehnyt itsellensä näin? Olivatko hänen asiansa muka niin huonosti? Vasta tässävaiheessa tajusin laittaa viestin Severille (saaran ja Viviannan isoveli). Hän varmasti pelästyin kun menisi vessaan ja näkisi verilammikon ja verisenpuukon keskellä lattiaa. Severi luultavasti hyppäsi sängyltään kun kuuli Viviannasta, sillä hän oli paikalla 15min päästä. Severi ei yleensä itke mutta nyt hänkin herkistyi odotellessamme lisää tietoa. Nään että luoksemme suuntaa lääkäri.

-Oletteko te Viviannan läheisiä? Tämä lääkäri kysyy meiltä.

-Kyllä me olemme. vastaan salaman nopeasti. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa kun odotamme lääkärin vastausta.

-Joo... Elikkäs hänelle on siirretty lisää Verta ja on nyt tällä hetkellä lääkkeellisessä unessa. Lääkäri vastaa meille.

-Voiko häntä mennä katsomaan? Kysyn varovaisesti kyseiseltä lääkäriltä.

-kyllä voi. Huone 23. Lääkärivastaa ja kävelee tiehensä.

Minä,Severi ja äiti lähdemme puolijuosten kohti huonetta 23. Severiltä pääsi matkalla vielä muutama kyynel. Itse olin itkenyt jo niin paljon että itku ei enää vain tullut.

Kun pääsimme huoneeseen 23, näin jotain mitä en ikinä olisi halunnut nähdä. Pikkusiskoni makaamassa sairaalapedillä kiinni kaikenmaailman piuhoista. Vaikka luulin etten pystyisi enää itkemään poskilleni vierähti muutamia kyyneliä. Menen istumaan sängyn viereiselle tuolille ja alan silittää Viviannan kättä. Miksi hän oli tehnyt itselleen näin? Aloin taas itkemään mutta tälläkertaa aivan ääneti. Kello oli jo 20.00 ja meidän pitäisi alkaa jo lähteä silitin vielä hetken Viviannan  kättä ja lähdin sitten ovelle päin. En olisi halunnut lähteä, mutta tulisin takaisin taas huomenna. Nyt olisi vain yritettävä nukkua.

Time skip: kotiin

Severin näkökulma:

En enää ole hirveästi ollut Viviannan kassa, mutta tottakai minua pelotti hänen puolestaan. Olin pyörinyt sängyssäni jo monta tuntia. Viviannan tilanne huolestutti liikaa. Vielä noin tunnin ajan Olin valveilla kunnes sain unta.

----------------
Kiitos että luitte tän osan! Voitte vaik kertoo mielipiteenne tästä tarinasta kommenteissa ;)