Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

part 7 "oon vaan fani muiden joukossa"

( tää jatkuu melkein samasta kohtaa ku viimeks loppu mut skipataan ny aamuun)

Viviannan pov:

Olin herännyt tunti sitten. Ranteeni tuntui kuin ne olisivat tulessa. Kumpa kukaan ei olisi löytänyt mua. Olisin voinut kuolla. Ajatukseni kuitenkin Keskeyttää koputus huoneen oveen. Sisään! Huudan sillä huoneessa ei ole muita potilaita.

-TERVE! Joonas huuta huoneeseen saapuessaan.

-PORKO! Niko huudahtaa tämän perään.

-Hä? Joonas vastaa ihmeissään.

-Niin että elä huua! Niko vastaa pyöräyttäen silmiään.

Minä sekä Aleksi alamme molemmat nauraa aivan täyttä kurkkua. Samalla sekunnilla Joonas ja Niko katsovat meitä ihmeissään.

-Mille te kaks nauratte? Joonas kysyy "loukkaantuneella" äänellä.

-No teillä oli aika hieno Sisääntulo. Sanomme yhteen äänen Alen kanssa, naurun seasta.
Joonas pyöräyttää silmiään ja tulee sänkyni viereiselle penkille. istumaan.

-No mutta.... mikä olo? Joonas kysyy.

- Ensinnäkin fyysisesti vai henkisesti ja totuus vai kaunisteltu versio? Kysyn.

-Fyysisesti ja totuus. Joonas vastaa tyynesti.

-No...  ranteet tuntuu kun ne olis tulessa, pääsärkee ja jotenkin tyhjä olo.

-Okei...  No mut mitkä noi jutut on sun ranteessa? Joonas jatkaa kyselyään

-Ne on jotkut tuki jutut plus ne estää viiltelyn. Vastaan hiljaa.

En tiedä mitä on tapahtunut mutta Nikon,Joonaksen ja Alen seura tuntui turvallisemmalta kuin mikä äidin. Heidän kanssaan oli helppo olla.

- M-muuten V-vivianna? Ale kysyi vähän änkyttäen.

-No? Vastaan hämilläni sillä alella ei luultavasti ole kaikki okei.

- Y-yrititkö t-tappaa i-ittes s-sillon? Ale kysyy ääni väristen

- J-joo. Vastaan allapäin. Kumpaa he eivät olisi sattuneet paikalle. Ale ei olis yhtään surullinen jos olisin kuollut:(

- M-mut miks? Ale kysyy.

- Koska mulla oli paha olla. En jaksanu enää. Enkä jaksais nyttenkään. Vastaan katse lattiassa.

Pieni kyynel vierähti poskelleni. Äkkiä tulen kun kaikki nuo kolme miestä halasivat minua. Aloin itkemään enemmän, ja he tiukensivat otettaan, ja vihdoin. Vihdoin tunsin olevani turvassa. Halailimme siinä hetken kunnes päätin kysyä:

-Mut miks ees ootte täällä mun takia? Kysyn sillä oikeasti ihmettelin sitä.

-Koska oltiin susta huolissaan. Ale vastaa aivan kuin se olisi itsestään selvyys.

-Mut miks olitte musta huolissaan? Oon vaan yks fani muiden joukossa? Vastaan hämilläni.

-En tiiä. Tuntuu ku... ku et olisit vähän niinku pikkusisko. Joonas vastaa vaikka tuntui että hän ei itsekkään tiedä. Hän vain välitti.

Olin sanaton. Lempi bändini kitaristi oli sanonut että he välittivät minusta?! Havahdun taas kerran ajatuksistani kun huomaan, että Joonaksen poskelle vierähtää kyynel.

-Mikä hätänä? Kysyn nopeasti.

-No... oisin vaan toivonut et olisin kävellyt nopeammin. Et oltais ehditty estää sua. Hän nyyhkyttää.

Olin sanomassa että oli tuuri että he edes sattuivat paikalle kunnes lääkäri astuu huoneeseen.

-Huomenta Vivianna! Hän sanoo iloisesti.

-Nyt on niin että sinä pääsisit kotiin, mutta äitisi on murtanut jalkansa ja on leikkauksessa. Joten hän ei voi huolehtia sinusta. Mutta onko sinulla jotakuta joka voisi hoitaa sinua. Isosisaruksesi eivät voi sillä sinulla han on masennus yms.

Oli hetken hiljaa. Ei taida olla ketään.

-No... annan sinun nyt miettiä hetken niin tulen pian takaisin. Lääkäri huikka poistuessaan.

- V-vivianna? Niko sanoo.

- N-niin? Kysyn itkun partaalla.

-Entä jos tulisit mun luo? Niko kysyy varovasti.

- V-voin kysyy lupaa k-kyl se mulle käy. Vastaan. Olin innoissani sillä en ehkä joutuisikaan mihinkään laitokseen sille aikaa.

Soitin sinne paikkaan missä äiti olisi. Sieltä vastasi nais lääkäri ja sanoi että äiti ei ollut vielä leikkauksessa. Pystyin vielä hetken puhua äidin kanssa. Äiti myöntyi luojan kiitos!

Kun lopetin puhelun huomasin että Ale,Niko ja Joonas näytti odottavaisilta.

-No? Kerro kerro! Joonas sanoo malttamattomana.

- No... sanon mukamas allapäin.

-Mä...  PÄÄSEN SUN LUO NIKO!! Sanon TODELLA innoissani. Olisi tehnyt mieli hypätä kattoon mutta onneksi en tehnyt niin.

-Siis.... HÄ?!?!! Niko kysyy hänkin TODELLA innoissaan.

-JES! Joonas kailottaa huoneessa.

-NICE! Ale lisää hänkin innoissaan.

Samassa lääkäri astuu huoneeseen joku paperilappu kädessään.

-Hei! Eli olisiko sinulla joku jolle voisit mennä? Hän kysyy samalla tarkistessaan jotai lapusta.

- J-Joo. On mulla. Aattelin et voisin mennä Nikon luo. Äitikin suostui...
Vastaan hieman peloissani.

-Joo. Eli voit valmistautua lähtemään. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Lääkäri sanoo ja lähtee huoneesta.

Pojat auttoivat minua keräämään kamani. Kun olin valmis pojat lähtivät viemään kamojani autoon. Sillä aikaa vaihdoin nopeasti vaatteeni.

Astuin ovesta raikkaaseen ilmaan. Ai että rakastan olla ulkona! En vieläkään voi uskoa että olen muuttamassa hetkellisesti lempi bändini laulajan luokse! On tämä maailma ihmeellinen!

---------------
(Ensinnäkin muistakaa ottaa nää loput mis sanon "antakaa tähti tai heitän teitä lusikoilla" loput sit läpällä!)

Juu. Tää luku oli nyt vähän pidempi🙃 toivottavasti piditte tästä luvusta! PS. Kiitos niille jotka on antanut positiivista palautetta täällä ja tik tokissa🖤 muistakaa antaa tähti tai muuten....  🥄🥄🥄🥄🥄🥄🥄🥄🥄
Ainiin ja ens "luku" on sit semmonen osio mis Kysyn lukioiden mielipidettä!