Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

part 13 "ei!,ei!,ei!,ei! EI!!"

Time skip: Vivi ja Ale pääse sairaalasta.

Nikon pov:

Vivianna ei oo vieläkään sanonu mitään vaikka sen löytämisestä on puoltoista viikkoa. Se vaan istua kököttää sen huoneessa pimeyden keskellä. Mä ja Jätkät ollaan mietitty mitä niin kamalaa on muka tapahtunut? Miksi Vivi ei puhu meille?

Viviannan pov:

En tiedä kuinka kauan olen ollut puhumatta. En edes tiedä mikä päivä tänään on. Haluaisin puhua mutta joku minussa estää sen. Se kuinka huusin kovaa mutta se mies ei lopettanut. Se traumatisoi minut. Entä jos niin tapahtuisi uudestaan? Niin että joku tekee jotain vasten tahtoani eikä kuuntele vaikka kuinka huutaisin. En pystynyt puhumaan joten sain idean miten voin ns puhua pojille. Voin kirjoittaa lapulle! Jos Niko kysyisi jotain voisin kirjoittaa vastaukseni! Juuri silloin oveen koputetaan. En tietenkään pystynyt sanomaan että saisi tulla sisään joten en tiedä mitä tekisin. Liikkuminenkin oli minulle vaivalloista, koska en melkein siihen edes pystynyt.

Hetken luultavasti mietittyään Joonas astuu sisään.

- M-moi. Tämä sanoo.

Heilautan vain kättä tervehdykseksi ja yritä hymyillä.

-Aattelin vaa et pystyisisiks kertoo mitä siellä talossa tapahtu? Joonaskysyy.

Otin yöpöydän laatikosta vihon ja kynän. Ensin kirjoitin että en jostain syystä pysty puhumaan joten voinko kirjoittaa?

-Hä? Et pysty puhuu? No mut joo. Voit kirjottaa. Joonas vastaa hämillään.

(Täs lukee ny se mitä Vivi kirjoitti)

Voin nyt ns sanoa et siis mut kidnapattiin ja automatkalla yks niistä miehistä koko ajan piti kättään mun reidellä. Ja se ahdisti muo. Luulin et se oli pahin asia mitä tapahtu... Mut ei ollu... Mut köytettiin sinne kellariin ja pian sinne tuli yks mies... ja... ja se teki pahimman.... eli r@iskas mut...

Joonas luki tekstin ja katsoi minua järkyttyneenä, samalla kun itkin silmäni päästä.

- S-saanko halata? Tämä kysyy varovasti.

Nyökkään hiljaa ja tämä halaa minua ensin hennosti mutta kun aloin itkemään enemmän Tämä tiukensi otettaan. En ollut antanut kenenkään koskea tai edes tulla hirveän lähelle minua hetkeen. Tämä halaus ei sentään ollut ahdistavaa. Se oli täynnä surua,empatiaa ja välitystä.

Halattiin siinä Joonaksen kanssa hetken kunnes Niko pöllähti paikalle.

-Mitä tääl tapahtuu? Tämä kysyy ihmeissään.

- N-no Vivi ei vieläkään pystynyt puhuu... niin se kirjoitti lapulle miks se ei pysty puhuu,liikkuu tai miks kukaan ei saanu tulla lähelle... Mut helpointa on jos nyt vaan luet ton lapun... Joonas sanoo itkunsa seasta.

Joonas antoi Nikolle lapun minkä kirjoitin. Tämä luki sitä hetken kunnes luultavasti saapui kohtaan jossa sanon eniten minua traumatisoivan kohdan. Tämä lysähtää lattialle polvilleen ja kyyneleet alkavat virrata Nikon poskilla.

- Eieieieiei..... Miks? Miks? Miks? Miks? Miks? Tämä mumisee itkien.

- O-oikeestikko? Tämä änkyttää.

Niko katsoo minua kysyvästi ja minä nyökkään tälle. Hän halaa minua tiukasti.

- L-luultiin poikien kanssa et olit peloissasi vain kosk sut kidnapattiin... Mut ei... Miks Olin niin tyhmä? Tämä sopertaa itkuisena.

- Se ei oo sun syy. Sanon lohduttavasti kunnes tajuan... Olin juuri puhunut!

Laitoin kädet suuni eteen iloisena ja yllättyneenä samaan aikaan. Mutta voin sanoa että se oli hauskaa katsottava kun ennen kuin puhuin Niko ja Joonas molemmat itkivät katse maassa. Mutta kun puhuin, molemmat katsoivat minua välittömästi iloisina ja yllättyneinä ja pomppasivat varmaan kattoon asti. Joonas ainakin.

--------------

Tää oli nyt aika lyhyt ja nopee luku ku jostain syystä oon tyyli addiktoitunut kirjoittamiseen😂😭✋💀
No mutta tällä viikolla voi tulla vähemmän lukuja ku mulla on paljon kokeita... tai.. voi olla et TAAS alan kirjottaa kokeisiin lukemisen sijasta. Että niinko hups...
Mut kiitti et luit tän luvun🖤🖤