Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

part 3 "miksi ei?"

Time skip: Vivianna pääse pois sairaalasta

Olin kuullut että lähellämme noin 2km päässä oli bc:n keikka. Aikaa siihen olisi vielä noin 6 päivää, eli perjantaina. Synttärini olisi samana päivänä. Toivoin pääseväni livahtamaan ulos jos vaikka näkisin bc:n. Suunnitelmani oli valmis. Keikka alkaisi 16.00 ja loppuisi 22.40 (ne ei yleensä kestää tota aikaa mut ihansama). Yrittäisin päästä ulos noin 15.30. Olin hetken taas oikeasti onnellinen kunnes muistin että huomenna olisi koulua. Toivoin että he taas vain ilkkuisivat, eikä hakkaisi. Koulu ei ikinä ole ollut näin pelottava. Aloin taas itkeä. Mieleeni putkahti tuo kamala ajatus. Viiltely. Järkeni kielsi kieltämistään mutta mielini oli erimieltä. Nousin sängystä ja kävelin laatikonluokse. Äiti oli ottanut puukon minulta pois, joten Olin salaa hakenut autotallista uuden. Avasin pöydän laatikkoni ja otin puukon käteeni. Olin avaamassa huoneeni ovea kunnes järkeni esti sen. Tuntui kuin järki ja mieli olisivat sotineet. Mutta taistelu päättyi tasapeliin joten istahdin huoneeni nurkkaan ja tein vain vähän syvempiä kuin pintanaarmut. Verta tuli vain ihanvähän joten laitoin ranteeseeni laastarin. Olin ennenkin kirjoittanut päiväkirjaa. Otin kyseisen päiväkirjan pois lukollisesta laatikosta. Nappasin myös kynän käteeni ja aloin kirjoittaa. Tunteita oli niin paljon että kirjoittamisessa meni seuraavat 2 tuntia. Laitoin päiväkirjan takaisin lukkojentaakse ja päätin yrittää nukkua. Kello oli kuitenkin jo 1.30. En vain saanut unta. Päässäni pyöri vain viiltely. Jossainvaiheessa kuitenkin nukahdin, sillä heräsin herätyskellon soittoon. Taas kamala päivä edessä. Puin vaatteet ja kävelin alakertaan. Söin nopeasti leivän ja join vettä. Pesin hampaat. Otin reppuni lattialta ja lähdin ovesta ulos. Hyppäsin pyöräniselkään ja lähdin ajamaan kohti koulua. Jo koulun porteilla minulle huudeltiin kaikkea paskaa niskaan. Toivoin vain pääseväni takaisin kotiin ehjinnahoin.

Time skip: klo: 12.15 (ruoka välitunti)

Yllätys! Yllätys! Minulla on myös syömisen kanssa ongelmia, joten en yleensä syö. Olin menossa ulos niinkuin yleensäkin kunnes kuulen huudon takaani: " Hei taliaivo! Oota vähän!". Ja kyllä minua sanotaan "taliaivoksi". Hyvin luovaa🙄. Olen kuin en olisi kuullutkaan huutoa ja jatkan matkaani ulos hiukan nopeammin.

-Älä kuule luulekkaan etten huomaisi että kuulit! Takaani kuuluu kun kiihdytän taas vauhtia.

-Mitä sä nyt tälläkertaa musta haluat! Huudan vihaisena luokkalaiselleni.

-Tahtoisin ihan vain jutella!

Nyt tunnistan jo äänen se oli Rasmus. Yksi kiusaajistani. Kun käännyn nään Rasmuksen hymyilevän pirullisesti noin 4 metrin päässä minusta.

-Haluan vain sanoa että...

Lause jäi kesken kun hän jo mottasi minua nyrkillä naamaan. Hän ottaa paidan reunuksistani kiinni ja nostaa minua vähän ilmaan.

-Halusin vain varoittaa et jos kerrot jollekin et mun porukka kiusaa sua, sulle ja sun perheellesi ei käy hyvin. Rasmus sanoo pirullinen ilme naamallaan.

Nyökkään vain ja Rasmus päästää otteestaan irti. Lysähdän seinän viereen itkemään. Miksi en vain juossut kun kuulin jonkun perässäni. Paniikkikohtauksen alkoi ja nousin ja aloin vain juosta ulos, matkalla nappasin reppuni mukaan pysähdyin eteisessä laittamaan kenkiä. Kun minulla oli kengät jalassa Juoksin pyöräni luo. Ja kiitos taas jollekin kiusaajistani kypäräni oli täynnä käpyjä. Kippasin kävyt pois kypärästä ja otin pyöräni pois telineestä. Hyppäsin sen selkään ja aloin polkea niin kovaa kuin vain pystyin. Vasta kotona pysähdyin heitin kypärän sekä pyörän maahan ja Juoksin sisälle. Lähdin juoksemaan portaat ylös. Vielä viimeisillä voimilla Juoksin huoneeseeni ja lukitsin oven. Lysähdin sängylleni itkemään. Nyt järkeni ääni oli vain pieni kaiku kun taas mieleni huusi kovaa. Päätin hakea puukon ja lähdin vessaan. Lysähdin vessan lattialle. Ensin itkin noin 5min kunnes vedin vasempaan ranteeseni pienen viillon. Tein toisen,kolmannen yms. Pian havahduin totuuteen. Ei! Miksi taas tein näin!? Pyyhin veret lattialta ja puukosta vaihdoin vaatteet ja lähdin keittiöön. Siellä olisivat ensiaputarvikkeet. Yrin puhdistaa ranteeni mutta se kirveli. Lopulta Olin saanut puhdistettua ja sidottua vuotavat ranteeni. Lähdin takaisin omaan huoneeseeni. Loppupäivä meni huoneen nurkassa kyykyssä ahdistuen. Huoneen oveen koputettiin montakertaa illemmalla. Vastasin vain sen verran että he tietävät olevani elossa. Klo:23.55 kömmin sänkyyni ja nukahdin vasta 2.48. Ajatukseni piinasivat minua. Minulle todettiin masennus noin 3 vuotta sitten. Lääkäri sanoi jo 2 vuotta sitten että
Olisin jo parantunut, mutta nyt se ainakin on palannut.

Time skip: klo: 4.12

Heräsin painajaisesta hikisenä ja paniikissa. Minut oltiin hakattu ja heitetty sillalta alas. Yritin saada unta ja pian sainkin unenpäästä kiinni. Näin unta itsemurhasta. En ikinä tekisi sitä oikeasti joten se oli pelottavaa. Tai oikeastaan Miksi ei? Elämä on tällähetkellä niin paskaa. EI! en voi! En ainakaan nyt kun mulla on mahdollisuus nähä BC!

-----------------
Okei kiitos taas lukijoille. Muistakaa laittaa mielipiteenne kommentteihin + vinkkejä saa yhä antaa:) sori jos täs on kirjoitusvirheitä.