Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

part 12 "sairaala reissu"

(Se aika ku poliisit löys vivin)

Viviannan pov:

Poliisit rynnivät juuri ovesta sisään. Yksi alkoi huuta tietoja tilanteestani. Hän yritti saada selville olinko hereillä. Mutta en pystynyt puhumaan tai liikkumaan. Yksi poliiseista oli sentään fiksu sillä hän sanoi:

-Räpsäytä silmiä kolmekertaa nopeasti jos kuulet. Poliisi sanoo

Teen työtäkäskettyä ja räpäytä silmiäni.

-Hyvä hän kuulee! Noniin jos et pysty puhumaan tai liikkumaan räpäytä silmiä neljä kertaa.

Räpäytän silmiä neljä kertaa. Äkkiä tunnen kun joku nostaa minut. Poliisi alkaa kantamaan minua ylös rappusia ja kohti ulko-ovea. Poliisi kantaa minut lanssiin asti. Sivusilmällä huomaan kaikki 6 isoveljeäni. Ja kyllä. Sanoin isoveljeäni, koska siltä se tuntui. Kaikilla heillä oli hyvin huolestunut katse. Tuo katse jonka olen nähnyt silloin sairaalassa. Se katse joka saa minut surulliseksi että Jätkät surevat vuokseni. Se katse joka saa syyllisen olon. Olen taas saanut jonkun surulliseksi.

Nikon pov:

Viviannaa kannettiin juuri lanssiin. Teki pahaa katsella kun pikkusiskoa kannetaan lanssiin erittäin huonossa kunnossa. Hetkinen... taisin juuri kutsua Viviä pikkusiskoks... No sinäänsä siltä se tuntuikin. Oltiin me jätkienkin kanssa kutsuttu Viviä pikkusiskoks.

Alen pov:

Kaikki varmasti näytimme järkyttyneiltä ku Viviä kannettiin lanssiin. Mutta sitä varmasti olimmekin. Teki pahaa katsoa kun pikkusiskoa alettiin hoitamaan, ja samalla näin paljon viiltelyjälkiä. Hän ei jostainsyystä pystynyt puhumaan tai liikkumaan. Hän kommunikoi räpyttämällä silmiä. Hoitajat sanoivat että se voi olla traumaattisen kokemuksen syytä. Toivoin ettei Viville olisi käynyt mitään hirveän kauheaa.

Joonaksen pov:

Kaikki katsoimme silmätpyöreinä ku Viviä kannettiin talosta. Hänellä oli vielä suun edessä teippi sekä ranteissa ja nilkoissa hiertymät köydestä. Vivianna oli aivan kalpea.

-Jos haluatte voitte tulla katsomaan Viviannaa. Ensihoitaja sanoi.

Menimme kaikki viviannan lähelle/viereen. Otin Vivin kädestä kiinni ja silitin sitä. Hän säikähti vähän joten lopetin.

-Sä selviit kyllä pikkusisko, oot vahva ja se on nyt ohi. Kuiskasin Vivin korvaan.

Tämä nyökkää todella pienesti mutta jotenkin sentään. Hän näytti hyvin kalpealta ja ilmeettömältä. En voinut uskoa että Vivi kidnapattiin ja vieläpä meidän studiolta kun ite oltiin soittamassa.

-Jos haluatte nähdä tai sanoa jotain kidnappaajille voitte seurata minua. Yksi poliiseista sanoi.

Lähdimme kaikki seuraamaan kyseistä poliisia. Menimme pienen matkan päähän lanssista Poliisiauton luo.

Kun Poliisi avasi takaluukun näin juuri ne henkilöt joita en missään nimessä olisi halunnut nähdä. Pojille Olin sanonut että ne olis mun ja Nikon vanhoja kiusaajia mut oikeesti ne oli mun eksä ja sen jengi. Mun eksä oli pahoinpidellyt ja r@iskannut mua. Niko kuuli asiasta ja yritti puolustaa mua.. Mut ne nappasin meidät molemmat. Onneks päästiin aika pian pakoon.

-No terve Joonas! Pitkästä aikaa. Eksäni sanoo pirullisen hymynsä kera.

-Miksi tette Viville näin?! Kysyn vihaisena mutta kyynelten valuessa poskilleni.

-Koska... veit multa ilon... nyt vein sulta ilon. Ja toki myös tältä teidän Viviannalta. Tuskin enää luottaa keneenkään. Tämä vastaa pirullisesti naurahtaen.