Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

part 33 " I-isä...?? "

(Jatkuu samasta päivästä mihin viimeks jäätiin)

Nikon pov:

Olin yhä ymmälläni. Vivi oli sanonut että häntä oli kiristetty, vain koska on läheisissä väleissä meidän kanssamme. Jos Porko saa tietää se varmaan tappaa ne Tytöt.

-Kannattaa sit varoo et porko ei tapa ketään ku kuulee ton. Hymähdän.

Vivianna vain mumisee nauraen jotain vastaukseksi. Hän pakkasi tavaroitaan jotta olisi valmis kun porko tulee.

Time skip: 23min

Viviannan pov:
Olin juuri saanut pakattua tavarani. Kävin laittamassa laukkuni valmiiksi eteiseen. Sen jälkeen hain vielä kitarakotelon jonka sisässä oli minun vitun kallis sähkökitarani. Laskin sen laukkuni viereen eteisen lattialle.

-Ootko nyt siis valmis? Niko kysyy.

-Joo. Sain kitaran ja kamat pakattuu. Vastaan ja hyppään olohuoneen sohvalle.

-Ok hyvä, porko sano olevansa koht tääl. Niko sanoi ja käveli sohvan luo.

Niko laittoi jonkun random sarja pyörimään. Itse en siihen kyllä keskittynyt, sillä tein kaikkeni etten alkaisi yliajatella kaikkea mitä olen kokenut.

Ulko-ovelta kuuluu koputus ja sen jälkeen joku soittaa ovikelloa. Ja kukapa muukaan kuin porko ilmestyy ovesta ennen kuin minä tai Niko edes ehditään reagoimaan ovikellon soittoon.

-Moro! Porko sanoo ja riisuu takkinsa naulakkoon.

-No terve! Niko vastaa keskittyen ohjelmaan jota katsoo.

Nousen ylös sohvalta ja kävelen Joonaksen luo. Halaan tätä nopeasti, jonka jälkeen kävelemme yhdessä takaisin sohvalle.

Time skip: 2h

Tultiin juuri Joonaksen kämpälle. Joonas sanoi käyvänsä kaupassa, ja itse jäin laittamaan sohvaa nukkumiskuntoon. Olin silti yhä ahdistunut. Kesken kaiken huomasin paniikkikohtauksen tekevän tuloaan. Ei taas...

Panikkikohtaus voi minulla olla kahden lainen. Joko itken silmät päästä,jalkani ja käteni tärisevät enkä pysty ajattelemaan mitään hyvää. Tai tuijotan ääneti seinään kyyneleet silmissä ahdistuen nurkkaan. Tämä oli enemmänkin näkyvä paniikkikohtaus.

Kävelin hätäisesti ympäri kämppää etsien puhelintani. Paniikkikohtaus oli ottanut jo vallan. Haluaisin soittaa Joonakselle, sillä hänellä menee TOSI kauan kaupassa vaikka hän aina muuta lupailee.

En löydä puhelintani mistään. Pysähdyn peilin eteen. Katson itseäni suoraan silmiin. En tykkää mistään mitä peilissä nään. Sairas mieleni ehdottaa jotain, jota en haluaisi tehdä. Viiltelyä. Huusin mielelleni "Ei!" Niinkauan kunnes meinasin kangistua kauhusta. Näin peilistä että takanani seisoi Eerik, eli isä-puoleni. Ei! Eerik on kohdellut minua kaltoin aina kun on nähnyt minut. Kunnes muutin oikean isäni kanssa pois. Sitten hän löysi uuden naisystävän, joka on nyt äiti-puoleni.

Käännyin nopeasti. Tottatosoaankin. Eerik seisoi nyt edessäni. Hän katsoi minua samalla katseella, kuin aina silloin kun aikoi hakata minut.

Juoksin keittiöön ja nappasin puukon. Osoitin sillä suoraan kohti Eerikkikiä. Eerik vain nauroi. Kunnes hävisi kuin tuhkatuuleen.

Pian kuitenkin aloin kuulla kiusaajieni ääniä. Näin kaikki kiusaajani ympäri Joonaksen kämppää, mutta keskellä kaikkia seisoi joku paljon muita pidempi aikuinen. Hän näytti liian tutulta. Hänellä oli valkoinen huppari ja Mustat farkut, mutta oli yltäpäältä veressä ja iho oli kalpea. Isä... Hän oli isäni ja näytti juuri siltä kun oli kuollut. Viimeisen kerran kun näin isäni, hän näytti siltä.

Isäni oli kuollut autokolarissa. Tai oikeastaan hän olisi selvinnyt ilman vakavaa sairausta (jonka nimeä en muista). Siksi sairaus siis tappoi hänet.

- I-isä? Kuiskaan nyt jo edessäni seisovalle miehelle.

-Kuka muukaan? Hän kysyi, mutta ei ollut sellainen mitä oli ollut ennen kuolemaa. Hän ei ollut se isä jonka minä tunsin.

Isä hymyili ilkikurisesti ja sanoi:

-Tulin tänne auttamaan sua. Tämä sanoo.

- M-missä? Kysyn ääni väristen.

-Siinä et saat tapettua ittes. Isä vastaa ja nauraa ilkikurisesti ilmeelleni.

- E-en mä halua K-kuolla!! Vastaan kauhuissani.

-Ai et vai? Juurihan sä halusit? Eli Kyllä sä haluat!!! Isäni huusi suoraan päin naamaani.

Kuulin avaimen kääntyvän lukossa, mutta en osannut reagoida. Keskityin vain osoittamaan isääni puukolla. Okei toi kuulosti väärältä... Mutta tuo henkilö ei varmasti ollut isäni...

Joonaksen pov:

Avaan juuri kämppäni ovea. Pelästyn kumminkin kun kuulen Vivin huutavan ettei halua kuolla jossain päin kämppääni.

-VIVIANNA!?! ONKO KAIKKI OKEI?!? Huudan hätäisesti kun astun eteiseen.

Astun keittiöön ja nään Viviannan osoittavan puukolla tyhjyyteen hätäinen ja itkuinen ilme kasvoilla. Mitä ihmettä Tämä on?? Hän näyttää puhuvan jollenkkin, mutta en nää ketään.

Kävelen varovaisesti lähemmäs Viviannaa, ettei puukko osuisi minuun. Otan pienesti puukosta kiinni ja nappaan sen pois. Vivianna alkaa mennä paniikkitilaan ja käpertyy täysin nurkkaan istumaan.

Yritän ravistella viviä takaisin tähän maailmaan. Hän alkaa pikkuhiljaa lopettamaan huutoitkuaan ja tasaamaam hengitystään.

Viviannan pov:

Huomaan Joonaksen tulevan takaisin kauppakassit kädessään. Hänellä on huolestunut ilme. Mutta... Miks vituks se ei huomaa et mun isä seisoo tossa, ja sanoo et mun pitää kuolla?! Haluaisin kyllä, että voisin vain juosta Joonaksen luokse, mutta en pysty. Mieleni sanoo että olen vaarassa. En pysty edes liikkumaan kauheasti.

Joonas nappaa puukon kädestäni. Käperryn nurkkaan jotta isäni ei voisi vahingoittaa minua hirveästi.

Yritän alkaa tasaamaan hengitystäni. Yhtäkkiä isäni vain haihtuu ilmaan ilkeä virne kasvoillaan. Katson järkyttyneenä kun isäni haihtuu ja lopuksi tuijotan vain Joonaksen kämppää.

- S-se K-katos?..... mutisten hiljaa, tuijottaen järkyttyneenä Joonaksen kämppää.

-Kuka katos? Ei täällä ollu ketään.... Joonas sanoo hämmentyneenä.

- I-isä.... Vastaan tyhjän katseen kera.

-Vivi.. mä tiiän et oot tosissas... Mut täällä ei totta tosiaan ollu ketään... Joonas vastaa ihmeissään.

- M-mut.... Miks mä näin ilkeen version mun isästä. Vastaan itkien.

-shhh... luultavasti oot hallusinoinut... Kaikki on nyt Okei.... Joonas rauhoittelee.

---------------
Nonni... sitä ollaan sitte tullu hulluksi, Vivi...

Sis legit tää idea tuli siit et nään mun unissa tosi usein sellasen pitkän, mustan henkilön joka käskee kaiken näköst, mut katoaa yhtä nopee ku ilmestyykin🥲