Verta & Tuskaa ja Kyyneliä Feat. Blind Channel

part 25 "meneekö sulla noin huonosti?!?!! "

Viviannan pov:

Time skip: vivianna pääsee sairaalasta

Keräsin tavaroitani, sillä pian Jätkät tulisivat hakemaan mut pois sairaalasta. Sain tavarani kerättyä. Joten Menin vessaan vaihtamaan vaatteeni. Niko toi mulle puhtaatvaatteet ettei mun tarttis laittaa vaatteita jotka oli aivan verillä ja rikki koska, ne kidnappaajat hakkas mua.

Joonaksen pov:

Oltiin kaikki oltu Nikolla yötä. Kello oli 10.01 ja pian lähettäis hakee vivii pois sairaalasta. On kiva saada Vivi takas meidän luo, sillä hän on ollut sairaalassa melkein viikon.

Olen ensimmäinen joka on hereillä, niin ehkä voisin tehdä aamupalaa koko konkkaronkalle.

Kun olin saanut aamupalan tehtyä pojat alkoivat heräillä. Oli hauska kattoa ku kaikki nukku missä sattu. Olli ja Ale nukku olkkarin lattialla vierekkäin, Joel on nukahtanut puoliksi sohvalle mutta toinen jalka ja käsi roikkuu reunalta, Niko sentään nukkuu omassa sängyssään, Tommi nukkuu keskellä kämppää patjalla ja itse heräsin keittiön lattialta. Vaikka ei juotu kaikki sammu aivan outoihin paikkoihin. Tai... Nikon ja Tommin nukkumapaikat olivat jollain tasolla normaalit mut you know. Ja minkäköhän takia jauhan yhä nukkumapaikoista?

Time skip: Jätkät oli autossa matkalla sairaalaan.

Olemme kohta jo sairaalalla. Laitan viville viestiä että voi tulla jo ulos odottamaan tuloamme. Tämä vastasi vain "shelevä". On se luova tyttö🤣😭.

Viviannan pov:

Joonas laittoi juuri viestiä että voisin mennä jo ulos odottamaan. Vastasin myönteisesti ja heitin repun selkääni. Tommi oli tuonut repun johon olin laittanut vain ne vaatteet jotka mulla oli kidnapattaessa,laturi,puhelin ja kuulokkeet. Vaikka pojat toivat kaiken muunkin paitsi ne vaatteet.

Kävelin ulos sairaalan pää ovista ja etsin katseellani jätkien autoa. Mutta pian bongasin jo keikkabussin jota koristaa hieno juliste joonaksesta. On se kyllä komea tuo meikäläisen isoveli🤣.

Juoksin kohti jätkien autoa ja kun saavuin sen kohdalle koputin keikkabussin oveen (tai ehkä se meni niin että ns. hakkasin keikkabussin oveen).

Joonaksen pov:

Ei ehditty kauaa odotella ennen ku mun vieressä oleva auton seinän takaa kuulu kauhea pauke. Melkein Sain sydärin varmaan.

-Jätkä pelästy ihan kunnol. Joel naurahtaa kun avaan oven että Vivi pääsis sisään.

-No meinasin saada sydänkohtauksen ku pelästyin niin paljon. Vastaan naurahtaen.

-Saisit pyytää anteeks. Sanon Viviannalle muka loukkaantuneena.

-No anteeksi. Olen hyvin pahoillani. Oikein sielusta asti sattuu. Tämä vastaa naurahtaen.

Siinä vaiheessa koko pändi +Vivianna alkoi nauramaan aivan täysillä.

-Mistä sä noita juttuja keksit? Niko kysyy Viviltä nauraen.

-En mä tiiä sanon vaan mitä mieleen tulee. Tämä vastaa.

Timeskip: 3 päivää.

Viviannan pov:

Oon ollu ny 3 päivää kotona. Eli Nikon luona. Tää tuntuu jopa enemmän kodilta kun se alkuperäinen. Harmi vain ainoa mielessäni olivat asia on itsemurha. Mut on r@iskattu kaks kertaa, oon viillellyt entistä enemmän, ahdistus kohtauksia on joka päivä ja mulla on vitun paha olla. Ei kukaan must oikeesti ees välitä. Joten voisin tehä sen tänään.

Kirjoitin kirjeen ja sanoin Nikolle et  meen kävelylle. Kun sain puettua kenkäni ja takin pudotin kirjeen eteisen matolle. Avasin ulko-oven ja pujahdin siitä rappukäytävään. Juoksin portaat alas ja siitä suoraan pihalle. Lunta oli maassa paljon ja pakkasta varmaan -14. Juoksin kalliolle jossa oon käyny pari kertaa. Silta ei riitä enää. Jäin henkiin Joten se oli paska paikka.

Kun saavuin kalliolle yllätyksekseni siellä seisoi joku ikään kuin valmiina hyppäämään. Päätin kerätä itseni ja avata suuni.

-Hei anteeksi?! Onko kaikki ok? Kysyn henkilöltä joka seisoo kallion reunalla.
 

Tämä henkilö kääntyy ja järkytyksekseni nään Alen itkjiset kasvot.

- A-ALE?! Mitä sä teet täällä?! Meneekö sulla noin huonosti?! Kysyn kun kyynel vierähti poskelleni.

- J-joo...

-Pliis älä tee sitä! Sulla on arvokas elämä! On ihan vitun monta tyyppiä joka rakastaa sua!! Sanon alelle puoliksi paniikissa.

-Mitä ite teet täällä? Tämä kysyy tajuttuaan ettei tiedä miksi tulin kalliolle.

Siirrän katseeni maahan ja pysyn aivan hiljaa.

-Ai... sulla tais olla sama ajatus... Tämä toteaa.

Aleksi kävelee luokseni ja halaaminua. Tuota halia olen tarvinnut jo kauan. Mutta en vain näyttänyt sitä.

-Vivianna?!?! Ootko tosissas?!? Sano et tää oli vahinko etkai sä yrittäis  taas?!? Kuulen Nikon äänen takana.

Käännyn ympäri ja nään Nikon huolestuneet kasvot.

- A-ai yrittäis mitä? Kysyn.

-Tiiät kyllä... Niko vastaa.

- J-joo melkein tein sen mut... sanon kunnes Ale kuiskaa korvaani ettei haluaisi muiden tietävän että hän yritti itsemurhaa.

- Mutta? Niko sanoi.

-Mutta Ale oli kävelyllä ja sattu paikalle.
Vastaan katse maassa.

Niko tuli luoksemme ja halasi molempia. Olen kiitollinen itselleni että satuin paikalle eikä Ale ehtinyt hypätä.

--------------------
Noni. Meikä  on palannut lomilta! Aattelin alkaa kirjottaa sillee et mul olis aina yks tai kaks lukuun ns. Varastossa et ei tulis mikään paniikki kirjottaa. Eli en julkase tätä ihan heti. Sori jos tää alkaa menee semmoseks oleksi meininki mäiseks oon saattanut lukee niit vähän liikaa😭🤣 nyt alan kirjottaa tätä sillee oikeen päivämäärän mukaan et uutenavuotena tulis luku uudesta vuodesta mut you know.

Kiitos vielä erikseen kaikille jotka ymmärs et parin päivän loma oli tarpeen🖤🖤