Olnas

1.

Elämmä siis jotain vuosi lukua xd. Tätä vuotta ehkä. En tiedä. Sillee joo koska täs tulee varmaan oleen asioita joita on nyt so yeah

~Olli~
Herään puhelimeni herätykseen. "Aaaarg", ärisen ja peitän korvani tyynyllä. En jaksa herätä. Olin kuunnellut eilen musiikkia aivan liian myöhään, kun ajattelee minun uni tarvetta, joka on noin kymmenen tuntia. Kymmenen tunnin sijaan nukuin kuusi. Puhelimen herätys jatkaa ärsyttävää soimistaan. Se on hirveää rääkymistä. Kirjaimellisesti rääkymistä. Ikävä kyllä tämä on ainoa soundi, mihin herään varmasti. Nostan käteni ja haparoin puhelimen käteeni. Avaan silmäni pikaisesti ja sammutan herätyksen. Kyllähän minä voisin nukkua vielä kymmenen minuuttia. Kyllä joku minut herättää, jos meinaan myöhästyä koulusta. Suljen silmäni ja vaivun nopeasti takaisin unten maille.

_ _ _

Avaan silmäni ja haukottelen. Nousen istumaan. Venyttelen käsiäni. Pieni valomäärä koittaa tunkea huoneeseen pimennysverhojen välistä. Hetkonen. Miten pihalta voi tulla valoa? Eihän tähän aikaan pitäisi vielä paistaa aurinko, koska on keski talvi. Nappaan äkkiä puhelimen käteeni ja painan sen päälle. "Ei helvetin helvetti", mutisen. Kello on jo varttia vaille yhdeksän ja kouluni alkaa yhdeksältä. Pitikin jatkaa vain unia. Nousen äkkiä seisomaan ja alan vetelemään vaatekappaleita päälleni. Eihän tässä mitään uutta ole, että olen myöhässä. Nyt on keskiviikko ja olen ollut kahdesti tällä viikolla myöhässä. Tämä on kolmas kerta. Eikö olekin mahtavaa? Pyörin paikallani ja koitan tavoittaa katseellani mustaa huppariani. Olen varmaan jättänyt sen alakertaan. Siitä tulikin mieleen, että, miksi äiti ei herättänyt minua. Aivan. Hänellä on aamuvuorot tällä viikolla. Pitääkin omistaa surkea muisti. Otan reppuni lattialta ja tajuan, etten ole tehnyt edes läksyjä. Se vain unohtui eilen. En minä yleensä unohda tehdä läksyjä, mutta eilen minä kai vain uppouduin niin musiikin maailmaan. Noh. Sille ei nyt voi mitään. Minun on pakko lähteä, jos en halua olla myöhässä hirveän paljon. Avaan huoneeni oven ja menen portaiden luo. Harpon ne nopeasti alas ja alan sitten etsiä huppariani. Löydän sen sohvalta. Vedän sen päälleni. En ehtisi syödä aamupalaa tai pestä hampaitani. Pesin kyllä hampaani eilen illalla, joten ei se niin niin paljoa haittaa. Menen keittiöön, juon lasillisen vettä ja pistän omenan taskuuni. Voisin syödä sen matkallani kouluun. Sammutan valot, jotka olin pistänyt päälle ja menen tilavaan eteiseen pukemaan ulkovaatteita. En tajua, miksi meillä on niin tilava eteinen ja muutenkin aika iso talo, kun eihän meitä ole, kuin vain minä, äiti ja isä. Vedän kengät jalkoihini ja puen takin päälleni. Takki on aivan liian ohut, mutta olen niin tyhmä, etten pistä paksumpaa. Vedän mustan pipon syvälle päähäni ja avaan ulko-oven. Tarkistan, että minulla on avaimet taskussa ja astun sitten ulos sulkien oven perässäni. Katson ympärilleni nopeasti. Lunta ei ole satanut enempää. Harmi. Sitä on tällä hetkellä noin kolmekymmentä senttiä, mutta minun puolestani voisi tulla vielä lisää. Otan omenan hupparini taskusta ja haukkaan siitä palan. Lähden kävelemään koulua kohti syöden samalla omenaa. Koitan samalla muistella, mitä minulla olisi ensimmäisellä. Kemiaa? Matikkaa? Vai englantia? En vittu muista. Kaivan puhelimen taskustani ja etsin kuvan, jossa on lukujärjestykseni. Ensimmäinen tuntini olisi terveystietoa. Hymähdän. Aineen opettaja on ihan ookoo kiva, mutta minua ei voisi juuri vähempää kiinnostaa tällä hetkellä itse aine. Kai sekin vain pitäisi kestää. Sentään missaan ensimmäiset kymmenen minuuttia. Eli pitäisi kestää vain reilu puoli tuntia. Ellei vähemmän. Eihän tässä sitten enää niin kiire olekaan. Ei äitini minulle pitäisi mitään hirmu pitkää saarnausta, koska hän tietää, miten vaikeaa minun on herätä. Kyllähän hän sanoisi jotain ajoissa nukkumaan menosta, mutta ei sen enempää. Eikö kaikkien vanhemmat valita siitä?

~~~
Sanoja 531
Alotimpa sit näemmä uuden ficin :D xd