Olnas

38.

~Olli~

“Onks teil jotain lautapelejä?” Joonas kysyy yhtäkkiä, kun halailemme sängylläni. Lasken katseeni Joonaksen. Hän katsoo minua kysyvänä. “Onko?” hän kysyy uudestaan. “On kai meil jotain. Kui?” vastaan. Joonas nousee pois päältäni. Nousen itsekin istumaan.

“Mä haluun pelata”, Joonas ilmoittaa. Naurahdan. “Käyään sit ettimäs joku peli”, sanon. Joonas hymyilee innokkaasti. Pienestä on kiinni tuonkin ihmisen ilo. Nousen pois sängyltä. Kävelen huoneen ovelle ja avaan sen. Joonas seuraa minua.

Poistumme huoneesta ja menemme alakertaan. “Äiti! Missä meiän pelit on?” kysyn äidiltäni. Äitini ilmestyy keittiöstä. “Ne on siellä arkussa olkkarissa”, hän kertoo. Nyökkään ja suuntaan sitten askeleeni olohuoneeseen.

Menen tutun puuarkun luo ja aukaisen sen. “Mitä sä haluut pelata?” kysyn ja viiton arkun sisältöön. Joonas kumartuu sen puoleen ja alkaa tutkailla, mitä kaikkea siellä on. Pian hän huomaa Kimblen, jonka nostaa pois arkusta. Hän ei kuitenkaan lopeta siihen arkun sisällön tutkimista.

Katson mielenkiinnolla, mihin valintoihin hän päätyy. Välillä hän katsoo jotain peliä tarkemmin, mutta pistää sen kuitenkin takaisin arkkuun. Lopulta hän ottaa vielä yhden pelin ja sulkee sitten arkun. Mukaan lähti siis Kimble ja Muuttuva labyrintti. Kimble on hyvä ja klassikko, mutta minä vihaan Muuttuvaa labyrinttia.. johtuen ehkä siitä, etten ole kovin hyvä siinä eli en voita usein.

Palaamme huoneeseeni. Joonas istuu lattialle. “Kumpaa pelataan eka? Sä saat päättää”, Joonas sanoo. “Kimbleä”, vastaan. Ehkä jos voittaisin ensin, kestäisin tuon toisen pelin paremmin..

Istun lattialle Joonasta vastapäätä. “Mä oon vihree”, ilmoitan. Joonas nyökkää ja valitsee itse ilmeisesti sinisen. “Nuorempi saa alottaa”, hän sanoo hymyillen. Hymähdän. Kelpaa. Painan laudan keskellä sijaitsevaa noppa asiaa.

“Vaan kuutosella saa alottaa”, Joonas sanoo. Nyökkään. Onnetar taitaa olla tänään minun puolellani. Sain nimittäin heti kuutosen. Hymyilen tyytyväisenä. Tästä tulee hyvä peli..

_ _ _

“Et sä voi tehä noin!” älähdän, kun Joonas syö minun nappulani. “Voin. Tää on vaan peliä”, Joonas sanoo hymyillen. “Julmaa. Sä voisit liikuttaa ihan mitä muuta vaan, mut sun pitää just tota yhtä”, sanon. Joonas kohauttaa harteitaan.

Voitteko jo arvata, miten tämä peli menee? No minäpä kerron. Onnetar ei todellakaan ole minun puolellani, vaan Joonaksen. Joonaksella on jo yksi nappula maalissa ja kaikki muut pelissä, mutta minulla on kaikki vielä kotona. Koska eräs juuri söi viimeisen pelissä olevan nappulani.. en ole katkera tai mitään..

“Mä en oo pelaamassa sun kanssa mitään Muuttuvaa labyrinttia”, sanon ja asetan käteni puuskaan. “Älä mökötä”, Joonas sanoo nauraen. “En mä mökötä”, väitän vastaan. “Kyllä mökötät. Sä oot huonompi häviäjä, kuin Julia ja Julia on sentään vielä ihan lapsi”, Joonas sanoo hymyillen.

“Ihan sama. Jatketaan peliä”, sanon mielenosoituksellisesti ja painan asiaa, joka heittää nopan. Mikä lie onkaan. Saan ykkösen. No vittu tuo tässä paljon auttaakin! Haluan kuutosen ja tuhota Joonaksen..

Joonas painaa samaa asiaa, kuin minä hetki sitten. Katkeroidun entisestäni, kun Joonas saa kuutosen. Ei voi olla totta! Missä helvetissä se reiluus on?!

Joonas liikuttaa nappulaansa ja painaa uudestaan. “Okei tää oli tässä!” huudahdan, kun hän saa taas kuutosen. “Et kai sä pelistä suutu?” Joonas kysyy. En vastaa. Hinaan itseni sängyn luo ja nojaan siihen.

Joonas kömpii luokseni. Hän painaa leukansa olalleni. “Älä mökötä”, hän sanoo mutristaen huuliaan. En vastaa. En minä haluaisi mököttää hänelle mutta itsepäisyyteni ei anna periksi! Joskus vihaan itsepäisyyttäni..

Joonas alkaa painella pusuja kasvoilleni. Lopulta hän saa minut nauramaan hieman. Nostan käteni hänen niskan taakse ja vedän hänet suudelmaan. “Nonni. Nyt on parempi, ku Olli polli ei enää mökötä”, Joonas sanoo hymyillen suudelman jälkeen. Minäkin hymyilen varovasti.

~~~
Sanoja 547