Olnas

23

~Joonas~

"Joonas! Olli on ovella!" kuulen isäni huudon alakerrasta. Hyppään ylös sängyltäni -jolla vielä hetki sitten makasin- ja juoksen huoneestani pois, portaat alakertaan ja eteiseen. Avaan ulko-oven ja kohtaan pipopäisen Ollin. Hymyilen ja lähes hyppään roikkumaan hänen kaulaansa. Painan huuleni hänen omilleen ja suutelen häntä. Olli vastaa hetken kuluttua suudelmaan toivuttuaan hämmennyksestä, jonka onnistuin aiheuttamaan. En yleensä ole näin päällekäyvä.. 

Olli työntää minua varovasti kauemmas itsestään ja hymyilee. "Pääsenks mä, vaikka ihan sisälleki asti?" hän kysyy. "Sori", sanon hieman nolona ja irrottaudun Ollista. Päästän hänet eteiseen ja vedän ulko-oven kiinni. Katson, kun Olli riisuu ulkovaatteensa. 

"Mä oon muuten kertonu mun vanhemmille, että me seurustellaan", kerron. "Sori, etten mä kysyny lupaa. Mä vaan paljastin sen vahingossa äitille ja sit-", alan selittämään. Olli nostaa etusormensa huulilleni ja saa minut hiljenemään. Hän hymyilee. "Ei se haittaa", hän sanoo. Nyökkään ja huokaisen pienesti. Jännitin vähän, mitä mieltä Olli asiasta olisi. Me kuitenkin aloimme vasta seurustella ja emme ole sopineet mitään siitä, kerrommeko tästä. Jätkille toki kerroimme, mutta se on vähän eri asia. 

"Äiti ja iskä tulee luultavasti kyselemään sulta paljon kaikenlaista, jos ne saa siihen tilaisuuden", varoitan. Olli nyökkää. "Joten mennään mun huoneeseen suosiolla", sanon ja lähden portaita ja huonettani kohti. Olli seuraa minua. Menemme portaat ylös huoneeseeni. Suljen huoneeni oven ja käännyn sitten katsomaan Ollia, joka on istunut sängylleni. Hän hymyilee minulle ja taputtaa paikkaa vieressään. 

Kävelen sängyn luo ja istun Ollin viereen. Lasken pääni hänen olalleen. "Mun äiti ei välttämättä hyväksy sitä, että mä seurustelen pojan kanssa", Olli sanoo yhtäkkiä. Katson hänen totisia kasvoja. "Ethän sä silti jätä mua?" kysyn surullinen vire äänessäni. Olli kääntää katseensa minuun ja nostaa toisen kätensä poskelleni. "En tietenkään jätä. Sä oot mulle tosi tärkee", hän sanoo. "Mut sun äitiki on varmaan sulle tosi tärkee", huomautan.

"Niin on, mutta jos se ei hyväksy meidän suhdetta niin siinä on jotain vialla. Pelkästään mun onnella pitäis olla väliä. Ei sillä kenen kanssa mä sen onnen jaan", Olli sanoo. Nyökkään ja nostan pääni pois hänen olalta. Painan huuleni hänen omilleen. Olli liu'uttaa kätensä poskeltani niskaani ja vetää minua lähemmäs. 

Hetkemme kuitenkin pilaa ovelta kuuluva koputus. Olli päästää minusta irti. "Sisään", annan luvan. Isäni avaa oven ja hymyilee pahoittelevasti. "Sori keskeytys, mutta mä ja sun äitis lähettäis käymään kaupassa", isäni kertoo. Nyökkään. "Voisitteko te kattoa Julian perään sen aikaa?" isäni kysyy. Vilkaisen Ollia. Hän nyökkää pienesti ja hymyilee. "Kai me voidaan", sanon ja nousen seisomaan. Olli tekee samoin. 

"Kuin kauan teil menee arviolta?" kysyn. "Ehkä tunti", isäni vastaa. Nyökkään. "Mä olen muuten Iiro", isäni esittäytyy. Hän ojentaa kätensä Ollia kohti kättelyn merkiksi. Olli astuu lähemmäs isääni ja tarttuu ojennettuun käteen. "Olli. Mut sen sä varmaan tiesitki jo", Olli sanoo. Isäni nyökkää. 

"No niin nyt kun on hoidettu viralliset esittäytymiset niin voidaanko mennä sinne alakertaan", sanon. "Selvä selvä. Isäs ei häiritse teitä enempää eikä nolaa sua", isäni sanoo lähinnä minulle ja kääntyy lähteäkseen. "Mä jätän sen sun äitilles", isäni huikkaa ja katoaa sitten portaisiin. Olli naurahtaa. "Sun isäs vaikuttaa kivalta", Olli sanoo. "Mm.. Varmasti sunki on, jos se on yhtään samalainen ku sä", sanon. "Iskä on kiva. Se on vaan aika vähän kotona sen työn takia", Olli kertoo. 

"Aa sori..", sanon hiljaa. Tyhmä Joonas! Miksi onnistuit tuomaan asian esiin juuri nyt? "Älä oo. Mä oon tottunu", Olli sanoo ja hymyilee pienesti. Avaan suuni sanoakseni jotakin, mutta äitini keskeyttää minut huutamalla: "Pojat me lähetään nyt! Tulkaa vahtimaan Juliaa!" "Mennää", Olli sanoo ja painaa nopeasti suukon poskelleni. Nyökkään. 

Poistumme huoneestani ja menemme alakertaan. "Moikka!" äitini huikkaa ja sulkee ulko-oven, ennen kuin ehdimme edes vastata mitään. Talon valtaa hiljaisuus. Julia katsoo Ollia. Olli huomaa tämän ja kääntää katseensa pikku siskooni. Hän hymyilee ja kyykistyy Julian eteen. "Mitä sä haluut tehä?" Olli kysyy. "Rakennetaan maja!" siskoni hihkaisee. "Okei. Tehään se sun huoneeseen", Olli sanoo ja nousee seisomaan. 

Julia nyökkää ja juoksee omaan huoneeseensa. Seuraamme tätä sinne. "Onpa sulla paljon pehmoleluja", Olli sanoo ja katsoo siskoni pehmoleluja. "Osa on Joonaksen vanhoja", Julia kertoo. Tunnen punastuvani hieman. Olli vilkaisee minua ja virnistää. "Söpöä", hän sanoo. Raavin hieman niskaani. 

"Mikä on sun lemppari pehmolelu?" Olli kysyy siskoltani hymyillen. Siskoni ottaa tyynyltään pupu pehmolelun. Muistan, että minä ja isäni veimme sen hänelle sairaalaan, kun hän syntyi. Pupu on tainnut olla aina Julian suosikki. Se on myös nähnyt ja kokenut aika paljon viidessä vuodessa..

~~~
Sanoja 700
Ja minä nyt vain keksin Joonaksen vanhempien nimet, koska tämä on ficciä so ihan sama :'D
Ja vähän pitempi luku, koska en voinu yksinkertaisesti lopettaa kirjottamista, ku kirjotin tän