Olnas

24

~Olli~

"Joonas sun pitää päästää irti, että Olli voi lähteä", Joonaksen äiti -Sini- sanoo huvittuneena. Joonas päästää vastahakoisesti minusta irti. "Mä voin tulla taas huomenna kylään. Tai sä voit tulla meille. Saat sit tosi paljon huomiota", sanon ja nostan käteni hänen poskilleen. Hän nyökkää hieman surullisen oloisena. "Älä nyt murjota. Hymyileminen sopii sulle paremmin", sanon ja puristan hänen poskia yhteen. 

"Mut tulee ikävä", Joonas valittaa. "Miten sä tuut ikinä pärjäämään, jos meiän pitää olla paria päivää kauemmin erossa?" kysyn huvittuneena. "En mitenkään", Joonas sanoo. Naurahdan. Painan huuleni hänen omilleen ja suutelen häntä hitaasti ja pitkään. 

Suudelman loputtua päästän hänen poskista irti ja astun vähän kauemmas hänestä. "Moikka", sanon hymyillen ja avaan sitten ulko-oven. "Moikka", kuulen Joonaksen äänen, ennen kuin suljen oven. Hymyilen hieman itsekseni. Joonaksella oli hauskaa ja mukavaa. Hänen perhe on todella kiva. Eikä sukupuoleni näyttänyt aiheuttavan minkäänlaisia ongelmia. Kunpa Joonaksen sukupuoli ei aiheuttaisi äidilleni ongelmia. Ei hän vaikuta homofoobiselta, mutta hän on kyllä aina puhunut vain tytöistä eikä ole osoittanut, että muita vaihtoehtoja hirveästi olisi. 

Kävelen oman kotini pihaan ja kuistille. Avaan oven ja astun sisälle. "Moi!" huudahdan. "Moi!" saan jostain äitini vastauksen. Potkin kengät pois jaloistani ja riisun ulkovaatteeni. Sen tehtyäni kävelen peremmälle taloon. Löydän äitini olohuoneesta. Hän lukee kirjaa nojatuolissa eikä nosta katsettaan minun, kun istun sohvalle. Kerään hetken rohkeuttani. 

"Mulla ois yks juttu kerrottavana", aloitan saaden äitini huomion. Hän ottaa kirjanmerkin ja pistää sen kirjan väliin. Sitten hän sulkee kirjan ja laskee sen sohvapöydälle. "Niin?" hän kysyy. "Mä seurustelen", kerron. Äitini hymyilee. "Pojan kanssa", jatkan. Äitini hymy hyytyy. Hän katsoo minua epäuskoisena. "Olli rakas. Ooks sä ihan varma, että se on sun juttu? Jos tää on vaan joku vaihe", äitini kyseenalaistaa. 

Katson häntä hiljaa. Vaihe? "Sä oot aina tykänny tytöistä. Et pojista. Ja kaikki on helpompaa tytön kanssa. Sä et joudu kiusatuks, kun et seurustele pojan kanssa ja sit joskus on paljon helpompaa saada lapsi naisen, kuin miehen kanssa", äitini jatkaa. Pudistan päätäni. "En mä välitä, vaikka joutuisin kiusatuks. Ei se oo mun syy. Eikä mun poikaystävän. Ja jos mä en voi saada miehen kanssa lasta niin ihan sama. Sit lapsi ei oo niin tärkee", sanon. "Olli sä muutat mieltäs tosta, kun sä vanhenet", äitini väittää. 

Pudistan päätäni ja nousen seisomaan. "Tää ei oo mikään vaihe! Ja mä ihan oikeesti tykkään pojasta äiti! Mua ei kiinnosta, vaikka se ois sata kertaa vaikeampaa, kuin tytön kanssa! Ei se oo! Päinvastoin!" huudan. Äitini nousee myös seisomaan. "Kuules Olli Elias Matela! Ensinnäkin sinä et huuda äidillesi ja toiseksi nainen ja mies on luotu yhteen! Ei mies ja mies!" äitini huutaa. 

"Meinaatko sä vittu vedota johonkin raamattuun, kun et sä ees usko jumalaan?!" huudan. "En, mutta nainen ja mies nyt vaan sopii yhteen! Ja Mitä sun isäski tästä oikein ajattelis?!" äitini huutaa. "Varmaan se tukis mua toisin ku sinä!" huudan ja juoksen rappuset ylös. Äitini huutaa jotain, mutten kuuntele. Juoksen huoneeseeni ja paiskaan oven kiinni. Haluan pois täältä. Haluan Joonaksen luo. 

Otan kaapistani kassin ja alan pistämään sinne vaatteita. Minä en jäisi tuon saatanan kanssa samaan taloon. Onko se oikeasti muka noin vaikeaa vain hyväksyä, että oma poika seurustelee toisen pojan kanssa? 

~~~
Sanoja 511  
Minä tulin nyt vielä häiritsemään teidän iltoja🙈 Toivottavasti ette pistä pahaksenne