Olnas

29

Sama time skip ku joleksissa eli about kuukausi

~Joonas~

"Lupaa mulle, että soitat, jos jotain tapahtuu", vannotan Ollia. "Mä lupaan. Mut tuskin mitään tapahtuu. Äiti on saanu aikaa ajatella ja mä uskon, että se on fiksumpi nyt", Olli sanoo. "Niin kait sit", sanon hiljaa. Olli vetää minut haliin. "Kaikki menee hyvin. Mä soitan sulle sitten, kun mä kerkeen", Olli sanoo ja silittää selkääni. Nyökkään. Olli erkanee hieman halista ja suutelee minua huulilleni. 

"Mihin Olli menee?" Julia kysyy keskeyttäen hetkemme. "Mun pitää mennä nyt kotiin", Olli kertoo pikkusiskolleni hymyillen pienesti. "Miks?" Julia kysyy. Olli päästää minusta irti ja kyykistyy Julian eteen. "Mun äitillä on niin kova ikävä, että mun on pakko mennä välillä kotiin", Olli sanoo. Julia nyökkää. "Tuuthan sä silti vielä kylään?" Julia kysyy huulet mutrulla. Olli naurahtaa. "Tottakai", hän vastaa. 

Hymyilen. Nuo kaksi ovat söpöjä ja tulevat erittäin hyvin toimeen. "Mut nyt mun pitää mennä", Olli sanoo ja nousee seisomaan. Siskoni halaa Ollin jalkoja. Näen, että Olli tekee tällä hetkellä söpöys kuolemaa.

Olli nostaa Julian syliinsä ja hymyilee tälle. "Pitäiskö mun olla kateellinen?" kysyn huvittuneena. "Ei. Tää pikku enkeli on yhtä söpö kuin sä", Olli vastaa. "Mä luulin, että mä oon enkeli", sanon muka loukkaantuneena. "Te ootte kumpiki. Kato sukuvika", Olli sanoo. "Aivan", sanon. 

"Mut nyt mun on oikeesti pakko mennä. Mä sanoin, että tuun neljältä kotiin ja kello on viittä vaille", Olli sanoo ja antaa Julian minun syliini. "Heippa", sanon. "Moikka", Olli sanoo. Hän painaa suukon poskelleni ja pörröttää Julian hiuksia. Sitten hän ottaa kassinsa ja lähtee. Katson hieman huolestuneena hänen peräänsä. 

"Miks sulla on noin paha mieli? Ollihan sano, että se tulee vielä kylään", siskoni ihmettelee. "Niin sano, mutta Joonaksella on silti ikävä", sanon. "Rakastatko sä Ollia?" siskoni kysyy. Nyökkään. "Niinku iskä ja äiti rakastaa toisiaan?" siskoni kysyy. "Joo. Joonas rakastaa Ollia samalla tavalla. Ja Olli rakastaa mua", kerron. Siskoni hymyilee. "Jos te saatte joskus lapsen niin mä haluun olla sen kummi", Julia sanoo päättäväisesti. Naurahdan. "Jos mä ja Olli saatais lapsi niin sä olisit automaattisesti sen täti", kerron. Siskoni alkaa hymyillä. 

"Päästä mut alas", hän sanoo. Teen kuten hän käskee ja päästän hänet pois sylistäni. Samassa hän juoksee olohuoneeseen äitin ja isän luo. Kuulen vain sanat vauva ja täti. Hymyilen huvittuneena. Julia on varsinainen päivänsäde. 

_ _ _

Istun sängylläni kulmat kurtussa. Olen huolissani Ollista. Hän ei ole soittanut vieläkään. Tiedänhän minä sen, että hänellä ja hänen äidillään on paljon keskusteltavaa, mutta silti. En minä haluaisi ajatella näin synkästi, mutta jostain syystä se on paha tapani. 

Päätän soittaa Nikolle. Ehkä hänelle puhuminen auttaisi. Otan puhelimeni ja etsin yhteystiedoistani Nikon numeron. Painan soita nappia ja vien puhelimen korvalleni. 

Puhelu: 

Niko: Moi! Mitäs asiaa vai soittaako Jonsku muuten vaan?

Minä: Mä halusin puhua. Olli meni pari tuntia sitten kotiin.

Niko: Oliks se vihdoin valmis puhumaan äitilleen?

Minä: Jooh..

Niko: No mut eiks se oo hyvä?

Minä: Onhan se joo. Oon vaan huolissani. Mitä jos sen äiti vaikka sanoo sille jotain ja sit se särkyy ja tekee jotain itelleen?

Niko: Joonas hei rauhotu. Olli on fiksu tai no siis mm.. Mut siis ei se tee mitään itelleen. Ei Olli oo sellanen tyyppi. Ja kyl mä uskon, että niitten keskustelu menee hyvin. Koita nyt vaan rentoutua. Sä stressaat turhaan. 

Minä: Mm.. Niin kait. No mut, miten sul menee?

Niko: Hyvin. 

Jatkamme puhumista normi asioista. 

~~~
Sanoja 527