17.

1.1K 90 35
                                    

~Olli~

Nojaan kaappiini ja odotan Joonasta. Hän meni hetki sitten kysymään Aleksilta, haluaako hän tulla viettämään iltaa luokseni. Joel on tulossa viettämään iltaa myös. Ja Niko.

Suljen silmäni ja nojaan päätäni kaappiin. Tulisipa Joonas kohta. Hänestä on tullut minulle lyhyessä ajassa aika paha riippuvuus. En voi olla hänestä enää erossa ilman, että ajattelisin häntä. Hän on koko ajan ajatuksissani.

Avaan silmäni juuri ajoissa. Joonas kävelee minua päin ja hymyilee. "Aleksi suostu", hän kertoo, kun on päässyt luokseni. "Hyvä", sanon ja nostan käteni Joonaksen poskille. Joonas ottaa taas minun käsistäni kiinni ja hymyilee.

"Sullahan loppu koulu nyt?" sanon kysyvästi. "Nii loppu. Mut sul on viel matikkaa", Joonas sanoo. "Niih... Ellen mä lintsaa", sanon viekkaasti hymyillen. Joonas naurahtaa.

"Jos sä lintsaat tän kerran, siitä tulee sulle tapa ja sä oot joka perjantai matikan tunnin pois", Joonas sanoo. "Eihän tulis. Mitä sä oikein kuvittelet musta?" kysyn muka paheksuvasti.

"En mitään kulta. Sä vaan nyt oot vähän bad boy", Joonas sanoo virnistäen. Minäkin virnistän. Kumarrun Joonaksen korvan viereen. "Mähän näytän sulle bad boyt", kuiskaan ja näykkäisen hänen korva lehteä.

Menen vähän kauemmas Joonaksesta ja katson hänen punaisia kasvoja. Naurahdan. "No mut. Mä lintsaan nyt tän viimesen tunnin, koska en mä voi keskittyä johonkin matikkaan, kun sä oot ainoo, joka mun päässä on", sanon. Joonas hymyilee pienesti.

_ _ _

Lysähdän sohvalle makaamaan selälleni. Joonas kävelee myös olohuoneeseen ja tulee makaamaan päälleni. Kiedon käteni hänen alaselän ympärille.

Joonas katsoo minua sinisillä silmillään todella intensiivisesti. "Mitä?" kysyn huvittuneena. "Ei mitään", Joonas vastaa hymyillen. "Miks sä tuijotat?" kysyn. "En mikskää", Joonas sanoo hieman nauraen.

Nousen istumaan, milloin Joonaskin nousee sylissäni istumaan. Kaadan hänet sohvalle makaamaan ja alan kutittaa häntä. "Mä lopetan, jos kerrot, miks tuijotit", sanon. Joonas pudistaa nauraen päätään.

Nostan Joonaksen paitaa hieman ja kutitan hänen vatsaa ja kylkiä. Joonas nauraa vedet silmissään ja koittaa työntää minua pois. "Lopeta!" hän huutaa naurunsa seasta.

Lopetan hetkeksi ja otan Joonaksen ranteista kiinni painaen ne hänen pään kummallekin puolelle sohvaa vasten. Joonas tasaa hengitystään.

"Miks sä tuijotit?" kysyn hymyillen. "Koska sä oot niin komee, etten saanu silmiäni irti", Joonas sanoo ilkikurisesti virnistäen. Naurahdan. "Vai niin", sanon.

"Tässä maailmassa on kyllä vielä yks paljon komeempiki jätkä, ku minä", sanon. Joonas katsoo minua kysyvänä. "Nimittäin sinä", sanon ja hipaisen etusormellani hänen nenää. Joonas punastuu hennosti.

"Älä puhu paskaa", hän mumisee ja siirtää katseensa pois minusta. Otan kuitenkin hänen leuastaan kiinni ja käännän hänen katseensa takaisin itseeni. "En niin. Mä en puhu paskaa. Mä puhun sulle vaan ja ainoastaan totta. Sä oot maailman komein, ihanin, söpöin, sulosin, seksikkäin, hauskin ja upein jätkä ikinä", sanon samalla, kun painelen pusuja hänen naamaansa.

Joonas kikattaa pienesti ja hymyilee. Painan suukon hänen molemmille poskille ja sen jälkeen painan huuleni hänen vastaaville. Päästän Joonaksen ranteista irti, milloin hän kietoo ne niskani taakse. Suutelemme kauan.

Katson hymyillen Joonasta. "Pitäiskö meiän tehä jotain ruokaa? Ollaan kuitenki oltu nyt joku puol tuntii jo kotona", kysyn. "Mä voisin kyl mieluummin syödä sut, ku oikeeta ruokaa", Joonas sanoo mutristaen huuliaan. Naurahdan. "Sä saat syödä mut sitte illalla, ku kaikki on lähteny. Sovitaanko nii?" kysyn. Joonas nyökkää virnistäen.

~~~
Sanoja 502
Tästä tuli nyt jotenki hirveen kornia ja tönkköä mut ei anneta sen häiritä.
Ja saitte sittenki olnasta ja joleksia koska se oli aika tasasta kumpaa haluutte ja joo.
Miksi vitussa selitän viel

OlnasWhere stories live. Discover now