Olnas

40.

~Olli~

Katson itseäni peilistä ja haron hiuksiani. Ne eivät tunnu asettuvan ollenkaan hyvin. En tajua, miksi niiden pitää vittuilla aina silloin, kun pitäisi mennä johonkin. Onnekseni Joonas ei taida hirveästi välittää siitä, miltä näytän. Hän ei ole niin pinnallinen ihminen. Omasta ulkonäöstään hän kyllä välittää paljon. Joskus tuntuu, että liikaakin. Olen nähnyt muutaman kerran, kun hän tuijottaa itseään peilistä hirveän kriittisen näköisenä. Hänen taustallaan koulukiusattuna on luultavasti oma osuutensa asiaan, mutten silti tajua häntä. Joonas on kaikin puolin upea. Se tieto, ettei hän ajattele itsestään niin, saa minut surulliseksi. 

Ravistan päätäni ja napitan mustan kauluspaitani loppuun. Olen siis menossa niihin koulun tanssiaisiin ja kauluspaita tai joku muu juhla paita on pakollinen. Sentään farkut ovat sallitut. Eiväthän ne sentään mitkään linnan juhlat ole.. 

Oveltani kuuluu koputus. Se avautuu, kun olen antanut luvan tulla sisään. Äitini kurkkaa huoneeseen ja hänen huulilleen leviää hymy, kun hän näkee minut. Hän astuu huoneeseen ja katsoo minua päästä varpaisiin. 

"Kyllä Joonaksen nyt kelpaa", hän sanoo hymyillen. Naurahdan. Luultavasti Joonas on se paremman näköinen. Hänellä on silmää laittautumiselle ja muutenkin. 

"Mä meen sit muuten yöks Joonaksella niitten tanssiaisten jälkeen", sanon. Äitini nyökkää. "Kiva, että kouluissa vielä pidetään tollasiakin tapahtumia", hän sanoo. Hymähdän. Kyllähän tämä aika harvinainen tapahtuma on, mutta en kyllä varsinaisesti pistä pahakseni, että niin on. Minua houkuttelee enemmän ne kaikki bileet ja sellaiset tapahtumat.. 

"Eikö sun muuten pitäis olla jo lähössä?" äitini kysyy. Vilkaisen puhelimestani kelloa ja manaan. Minun todella pitäisi tehdä jo nopeastoi lähtöä. Olin sopinut Joonaksen kanssa, että tulen hakemaan hänet puoli seitsemältä ja me kävelemme sitten yhdessä koululle. Kello on viittä vaille puoli. Pistän puhelimeni farkkujeni takataskuun ja poistun sitten huoneestani äiti perässäni. Kävelen portaat alakertaan ja eteiseen. 

"Ilmeisesti joo", äitini sanoo huvittuneena. Nyökkään ja otan toppatakkini naulakosta. Puen sen päälleni ja vedän sitten pipon päähäni. Sen jälkeen pistän kengät jalkoihini. 

"Mä meen nyt. Moikka", sanon ja avaan oven. "Moikka", äitini huikkaa, ennen kuin minä astun ulos ja suljen oven. Juoksen varovasti pihasta pois ja naapurin pihalle koittaen varoa kaatumista. 

Avaan Joonaksen kodin oven ja tervehdin. Saan neljä eri tervehdystä takaisin. Hymyilen. Joonaksella on kotoisaa. Suupieleni tuntuvat siltä, kuin ne repeäisivät kohta. Sen verran kovasti hymyilen, kun Joonas kävelee eteiseen. Hän näyttää laittoman hyvältä niin kuin arvelinkin. Hänellä on mustat farkut, tummansininen kauluspaita, käsissä on koruja ja pari sormusta sormissa sekä kaulassa roikkuu kaulakoru. Hän moikkaa minua vielä uudestaan ja painaa pusun huulilleni. 

"Sä näytät hyvältä", sanon. Joonas hymyilee. "Säkin", hän sanoo ja pukee sitten takkinsa päälleen. Otan hänen pipon hyllyltä ja puen sen hänelle. Kun Joonas on saanut vielä kengät jalkoihinsa, me huikkaamme heipat ja astumme sitten pihalle. Nappaan Joonaksen kädestä kiinni. 

_ _ _ 

Katson Joonasta hymyillen. Kello on varttia vaille kahdeksan. Me olemme olleet jo tansseissa hyvän tovin, mutta nämä loppuvat vasta kymmeneltä. 

"Onko tylsää?" kysyn Joonakselta. Hän kääntää katseensa minuun ja kohauttaa harteitaan. "Ehkä ihan vähän, kun nyt ei tapahu mitään", hän sanoo. Virnistän. "Mulla ois yks idea, joka tois vähä jännitystä", sanon hiljaa Joonaksen korvaan. Hän katsoo minua kysyvänä. Otan häntä kädestä kiinni ja vedän salin ovelle. Katsahdan hieman ympärilleni ja kun totean, ettei kukaan opettaja katso meitä, livahdan ovesta käytävään vetäen Joonasta perässäni. 

"Mitä sä oikein meinaat Olli?" Joonas kysyy hiljaa. Nostan sormeni huulilleni hymyillen ja lähden sitten juoksemaan portaisiin päin. Juoksemme portaat nopeasti ylös, kun jossain avautuu ovi. Joonas näyttää hieman jännittyneeltä, joka taas purkautuu sillä tavalla, että hän meinaa alkaa nauramaan. Nostan kuitenkin toisen käteni hänen suulleen hymyillen. 

"Tuu", kuiskaan ja lähden vetämään häntä hiljaa käytävän päässä olevaa ovea kohti. Avaan oven ja lähden kulkemaan portaita ylöspäin. "Me ei varmaan saatais olla täällä", Joonas sanoo, kun hän tajuaa minun vievän häntä koulun katolle. 

"Ei ehkä, mutta ei kukaan huomannu mitään", sanon virnistäen. Joonas pudistaa päätään huvittuneena. Avaan koulun katolle johtavan oven ja astun ulkoilmaan. Päästän Joonaksen kädestä irti ja kävelen kauemmas ovesta. Pieni tuuli tunkeutuu vaatteideni alle ja saa minut hytisemään hieman. Kylmyydestä huolimatta hymyilen iloisena. On vapaa olo. 

Joonas kävelee viereeni. Käännyn häntä päin ja lasken käteni hänen lantiolleen. Hän kietoo kätensä niskani taakse ja hymyilee. Me painamme huulemme yhteen ja liikutamme niitä hitaasti. Tämä on täydellistä. En olisi kyllä uskonut silloin, kun näin Joonaksen tuijottavan minua ikkunasta, että päädymme tähän pisteeseen. Suutelemaan koulun katolla melkein pimeässä, kun muut tanssivat salissa. 

Erkanen suudelmasta hymyillen ja vilkaisen taivaalle. Kauniisti tuikkivat tähdet ja täysikuu kruunaa tämän kaiken. Joonas kääntyy otteessani. Painan pääni hänen olalleen. Hän laskee kätensä minun omieni päälle. Katsomme taivasta. Kylmä koittaa tunkeutua kehoihimme, mutta läheisyys ja lämpö pitää sen poissa. 

~~~
Sanoja 737 
Tässä ois nyt olnaksen viimeinen osa. Toivottavasti piditte tästä stoorista. Ois kiva kuulla teidän mielipiteitä :)
Myöhemmin tänään tulee vielä joleksista se viimenen osa ja sen jälkeen alankin sitten keskittyä dirty little secretin kirjottamiseen🙈
Kiitos kun ootte lukenu tätä ja mun muita juttuja.
Issuess kuittaa<3