Olnas

19.

~Olli~

Silitän Joonaksen hiuksia. Hän makaa kainalossani. Hän lopetti hetki sitten fritsujen tekemisen ja käpertyi siihen. Kello on puoli yksi yöllä. Pitäisi varmaan suunnata nukkumaan, mutta ei minua oikeastaan edes väsytä ja nyt on viikonloppu. Siitä en tiedä, onko Joonas väsynyt. Kyllä hänellä näyttäisi silmät ainakin auki olevan ja hän piirtelee epämääräisiä kuvioita paljaaseen rintakehääni.

"Väsyttääkö?" kysyn. Joonas lopettaa piirtämisen ja asettaa kätensä rintakehälleni. Hän nostaa päätään niin, että näkee kasvoni ja pudistaa päätään. "Ei yhtään", hän sanoo. "Eikö yhtään?" kysyn hieman lässyttäen. "Ei", Joonas sanoo ytimekkäästi ja laskee päänsä taas nojaamaan minuun. Hänen kiharat hiukset tuntuvat kivoilta paljasta ihoa vasten, koska ne ovat niin pehmeät.

"Ja miks sä lässytit?" Joonas kysyy. "Koska sä oot niin pieni lapsi vielä", sanon jatkaen lässyttämistä. "Mä oon sua vuoden vanhempi, että jos mä oon pieni lapsi nii sä oot sit varmaan vauva", Joonas sanoo.

"Näh. Mä oon kato henkisesti sua paljon vanhempi", sanon. "Sä oot henkisesti 3-vuotias", Joonas vastaa. "Ha! Siinä tapauksessa sä oot henkisesti 1-vuotias", sanon. "Aika villejä lapsia sit ollaan, ku tossa iässä jo toisille fritsuja tehään", Joonas naurahtaa.

"Ei vittu toi kuulostaa niin väärältä", sanon nauraen. "Oma vikas, että tää keskustelu meni tohon", Joonas sanoo. Nousen istumaan, milloin hän kaatuu sohvalle makaamaan. "Ei vaan sun", sanon. "Tää kaikki lähti siitä, kun sä lässytit mulle ja mä kyseenalaistin sen", Joonas sanoo. Pudistan pätääni. Joonas taas nyökkää.

"Kuules. Mä en aio tehä tästä aiheesta meiän ekaa parisuhde riitaa, että sovitaan vaan suosiolla sut syypääks, koska sä sanoit sen ääneen", sanon. Joonaskin nousee istumaan. Hän katsoo minua silmät suurina, mistä minä hämmennyn. Mitä minä sanoin?

"Parisuhde riita?" Joonas sanoo kysyvästi. Siirrän katseeni pois hänestä. Hän kuitenkin ottaa leuastani kiinni ja kääntää katseeni takaisin itseensä. "Olli, jos me ollaan parisuhteessa niin sun pitää pystyä puhua mulle", hän sanoo hymyillen. Katson sinisiä silmiä.

"Mä haluun, et sä oot mun", sanon ajattelematta sen enempää. "Ai niinku poikaystävä?" Joonas kysyy. Katson häntä hetken hiljaa ja nyökkään sitten hitaasti. Joonaksen hymy levenee. "Sit mä oon sun. Vaan ja ainoastaan sun poikaystävä", hän sanoo ja painaa suukon poskelleni.

"Joo parempi ollaki, ettet säädä täs samal jonku toisen kaa", sanon vitsillä. Joonaksen ilme vakavoituu. "Mitä jos mä säädänki jonkun toisen kaa?" hän kysyy madaltaen ääntään. "Sit mun täytyy lukita sut kellariin, ettet sä pääse sen toisen luo", sanon itsekin madaltaen ääntäni.

Tuijotamme toisiamme silmiin ja koitamme pitää pokkamme. Purskahdamme kuitenkin nopeasti hirveään nauruun. Kaadumme takaisin sohvalle makaamaan ja nauramme niin, että vatsaan sattuu.

Käännän katseeni nauravaan Joonaksen. Hymyilen. En muista, milloin viimeksi olen nauranut näin kovasti. Tai tuntenut näin tajuttoman suurta rakkautta. Rakastan tuota sinisilmäistä enkeliä. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa se. Kerron sen kyllä kuitenkin joku päivä. Joonas ansaitsee kuulla, että on rakastettu. Ja hän ansaitsee tulla rakastetuksi.

Joonas huomaa katseeni itsessään. Hän kääntyy kyljelleen ja katsoo minua hymyillen. "Pitää varmaan kertoa jolleki, että jos mä katoon nii mut löytää sun kellarista", hän sanoo virnistäen. Naurahdan. "Ehkä mä pistän sut sinne nyt nii sä et pääse sanomaan sitä kellekään", sanon ja käännyn itsekin kyljelleni. Nostan vasemman käteni silittämään Joonaksen hiuksia. Tässä on hyvä olla. Joonas taitaa olla samaa mieltä asiasta.

~~~
Sanoja 515                                               
Joonas on sit tota tässä stoorissa vuoden nuorempi, mitä se oikeesti on