Olnas

18.

~Joonas~

Istun sohvalla kulmat kurtussa. Minua mietityttää Joelin käytös. Olen varma, että keittiössä tapahtui jotain, mutta ei hän suostunut kertomaan mitään. Aleksiin se liittyy, koska he kaksi siellä keittiössä olivat. Hitto kun Aleksikin ehti juuri lähteä. Kelloon nähden oli hänen mielestään varmaan aikakin lähteä. Kello näyttää nimittäin melkein kahtatoista.

Niko lähti vähän aikaisemmin, kuin Aleksi ja no Joel lähti jo ennen kuin ilta edes ehti oikeastaan alkaakaan.

Olli saapuu takaisin olohuoneeseen ja sanoo jotain. Olen kuitenkin niin omissa maailmoissani, etten kuule sitä. “Hei. Joonas!” Olli sanoo vähän kovempaan ääneen. Hätkähdän ja siirrän katseeni häneen.

“Mhm... Mitä?” kysyn. Olli katsoo minua hieman huolissaan. “Mikä painaa?” hän kysyy ja tulee istumaan viereeni. “Mä vaan mietin Joelia. Mä oon varma, että siellä keittiössä tapahtu jotain, mut Joel ei suostunu kertomaan”, kerron asian, joka mietityttää minua.

“Kuule. Vaikka siellä keittiössä luultavasti tapahtu jotain niin koita vaan antaa sen olla. Mä oon tuntenu Joelin jo aika kauan ja jos se ei halua puhua niin se ei halua puhua. Sille pitää vaan antaa omaa aikaa ja rauhaa. Kyllä se siitä sit menee”, Olli sanoo.

Hän ottaa oikean käteni ja alkaa näpertää sen sormia. Pieni hymy nousee huulilleni, kun katson käsiämme. “Niin kai sit. Se vaan vaikutti niin rikkinäiseltä, vaikka koittiki peittää sen parhaansa mukaan”, sanon. Olli nyökkää ja painaa suukon kämmenselälleni.

“Jos unohettais nyt Joel ja keskityttäis meihin”, Olli sanoo vihjailevasti ja nousee istumaan syliini hajareisin. Hän kietoo kätensä niskani taakse ja katsoo minua silmiin hymyillen. Minäkin alan hymyillä varovasti enemmän. Lasken käteni Ollin lantiolle.

“Mä lupasin, että sä saat syödä mut sit ku muut lähtee, mutta musta tuntuu, että mä taianki syödä sut eka”, Olli sanoo virnistäen. Naurahdan pienesti. “Senkus. Mut mäki kyl syön sut sit kans. Ei se oo reiluu et sä saat ruokaa, mutta mä en”, sanon.

Olli ei vastaa enää mitään vaan käy kaulani kimppuun. Kaulani näyttää tämän käsittelyn jälkeen varmaan kirahvin kaulalta... No mikäs siinä. Ollin kaula tulee saamaan samanlaisen käsittelyn.

Ähkäisen hieman, kun Olli keskittää liikaa huomiota yhteen ja samaan kohtaan. Työnnän hänen päätä varovasti pois päin kaulastani. “Jos imisit sitä vähän vähemmän ku tikkaria”, sanon hieman varovasti. Olli nyökkää ja jatkaa sitten hellemmin kaulani imemistä.

Kauaa hän ei kuitenkaan kaulaan tyydy, vaan hän vetää hupparini pois. Hän kaataa minut makuulleni sohvalle. Hän vie huuliaan olkapäältäni solisluulleni ja siitä rintakehälle. Hetken rintakehäni ihoa tuhottuaan hän jatkaa matkaa toiselle solisluulleni ja siitä toiselle olalleni.

Olli peruuttaa päälläni hieman ja painaa huulensa vatsalleni. Hän vie kieltään pitkin vatsaani ja lähtee sitten nousemaan siitä rintakehälleni, kaulalleni ja lopulta leualleni. Hän painaa huulensa minun vastaaville ja ujuttaa kielensä suuhuni. Nostan käteni hänen hiuksiin ja syvennän kielaria.

Lopulta, kun happi meinaa loppua työnnän Ollia kauemmas. Katson häntä hengittäen raskaasti. “Sun vuoro tulla syödyks”, sanon ja kaadan vuorostani hänet sohvalle makaamaan. Kömmin hänen päälle hajareisin.

Katson Ollia hymyillen silmiin. Hän katsoo jälkiä, jotka teki, selvästi tyytyväisenä. Pudistan hieman päätäni ja painan sitten vuorostani huuleni hänen kaulalle. Etsin herkän kohdan ja alan imeä sitä hennosti. Ollin kädet ajatuvat hiuksiini ja ne alkavat näpertää niillä jotain omiaan. Välillä korviini kantautuu pieniä huokaisuja.

~~~
Sanoja 504