Olnas

5.

~Olli~
Avaan musiikin luokan oven ja astun luokkaan. Minulla on valinnaista musiikkia. Pysähdyn paikalleni ja jään tuijottamaan blondia hattarapäätä, joka soittaa kitaraa selkä minuun päin. Kuulen hiljaista hyräilyä. Katson lumoutuneena Joonasta. Hän on hyvä soittamaan kitaraa. Vaaleat kiharat näyttävät pehmeiltä. Miltäköhän tuntuisi upottaa kädet niihin? Säikähdän ajatuksiani. Ravistan päätäni. Enhän minä nyt miksikään homoksi voisi alkaa. "Etkö yhtään paremmin osaa soittaa?" kysyn ilkeästi. Joonas kääntyy minuun päin ja kohtaan pelokkaat siniset silmät. Tuntuu pahalta olla ilkeä noille silmille, mutten voi sille mitään. "M-mä e-en so-sori", Joonas änkyttää. Hymähdän. "Antaa olla. Ethän sä voi mitään paskoille taidoilles", sanon. Näen kivun välähdyksen sinisissä silmissä. Käännän katseeni muualle. En halua katsoa, kun sanat osuvat ja uppoavat. Kävelen yhden pulpetin luo ja istun alas. Tiputan reppuni pulpetin viereen ja kaivan puhelimen taskustani. Avaan sen ja menen instagramiin. Selaan uusia julkaisuja. Pian huomaankin päätyneeni hakuun. Sormeni näppytelevät nimen Joonas Porko hakukenttään. Painan haku nappia ja katson profiileja. Ensimmäinen näyttää oikealta. Painan siitä ja tutkailen sitä hetken. Tili on kuitenkin yksityinen. Voi vittu. Mitä helvettiä minä edes teen hänen profiilissa. Suljen puhelimen. Samassa luokan ovi avautuukin uudestaan ja opettaja saapuu. "Tepä olettekin aikaisessa", vanha nais opettaja sanoo. En vastaa. "Niko onkin tänään pois ja muut pitää vielä odottaa niin voidaan sitten aloittaa", opettaja sanoo. Niko ei tule. Eli olen periaatteessa yksin. Yksin Joonaksen kanssa. Voi helvetin kuustoista nyt. Kuluu vain viisi minuuttia niin kaikki ovatkin jo paikalla. "No niin. Nyt, kun kaikki ovat paikalle, voisimme aloittaa tekemään paritöitä", opettaja puhuu. Alan katsella levottomana ympärilleni. Jos Niko ei ole paikalla, kenen pari minä olisin. Parit näyttävät muodostuvan. Koitan etsiä jonkun, mutta en näe ketään, joka voisi olla parini. Nostan käteni ilmaan. "Niin Olli?" opettaja kysyy. "Meitä taitaa olla pariton määrä", sanon. "Eihän ole. Joonas on vielä ilman paria", opettaja sanoo hymyillen. Katsahdan toiselle puolen luokkaa ja katson Joonasta, joka näprää hiuksiaan. "Enks mä vois tehä tätä yksin?" kysyn ja käännän katseeni opettajaan. Hän pudistaa päätään ja näyttää kädellään, että menisin Joonaksen luokse. Huokaisen ja nousen seisomaan. Nappaan reppuni ja laahustan Joonaksen luokse. "Ollaan sit ilmeisesti pari", puuskaisen. Joonas nyökkää pienesti ilman, että katsoo minua silmiin. Voi vittu tästä tulisi mahtavaa. "No niin eli te saatte itse päättää vanhan bändin tai artistin, josta teette esitelmän. Saatte tämän tunnin aikaa ja mikäli ette saa esitelmää valmiiksi, teette sen vapaa-ajalla", opettaja kertoo. Ei helvetti. Eli pitää koittaa olla nopea, jotta ei tarvitse nähdä Joonasta vapaa-ajalla. Mikä kylläkin koituu hieman vaikeaksi muutenkin, koska olemme naapureita. Eikö hän ja hänen perhe olisi oikeasti voinut muuttaa mihinkään muualle, kuin minun naapuriin? No ei kai tässä auta, kuin kestää. "Mistä tehään?" kysyn samalla, kun istun viereiseen pulpettiin. Joonas mumisee jotain, mutta en saa siitä selvää. "Puhu ääneen", sanon. Joonaksen olemus painuu pienemmäksi. "Jokos pojat ovat valinneet, mistä teette esitelmän?" kuulen opettajan kysyvän. "Ei", sanon. "Bon Jovista", Joonas vastaa yhtäkkiä nostaen katseensa pulpetista. Hänen silmät tuikkivat. Katson häntä. Ilmeisesti teemme sitten esitelmän Bon Jovista. No mikäs siinä. Se on hyvä bändi.

~~~
Sanoja 491
Anteeks nää on lyhyitä😭 vaikka eihän nää oikeesti jää ku pari kymmentä sanaa vajaaks :')