Olnas

37.

~Joonas~

Kävelemme Ollin kanssa käsikädessä kadulla. On jo pimeää. Olimme päättäneet lähteä kävelylle noin tunti sitten. Nyt olemme jo paluumatkalla. Oikeastaan olemme melkein taas kotona. Tai siis Ollin kotona. Olemme henganneet siellä aika tiiviisti tämän viikonlopun. On kätevää, kun poikaystävä asuu naapurissa.

Nostan katseeni taivaaseen. Se on pimeänä. Ilmeisesti taivas on niin pilvinen, ettei tähdet ja kuu näy. Tai ehkä joku on vain sammuttamut valot ja mennyt nukkumaan. Kuka tästä maailmasta loppujen lopuksi mitään tietää. Me kaikki olemme vain pieniä paloja tässä isossa palapelissä.

“Joonas. Sä kävelet nyt vähä ohi”, Ollin ääni havahduttaa minut. Lasken katseeni häneen hämmentyneenä. Hän näyttää huvittuneelta. Katsahdan ympärilleni ja tajuan, että olemme jo Ollin talon kohdalla.

“Ups”, sanon ja nolostun hieman. Pikku vikoja.. Olli naurahtaa ja vetää minut pihamaalle. Hän ei kuitenkaan kävele portaille suoraan, vaan hän pysähtyy ja irroittaa kätensä minun omastani. Katson häntä ihmeissäni.

Olli kääntyy lumeen päin, ottaa sitä käteensä ja muotoilee siitä pallon. Tajuan, mitä on tapahtumassa, joten teen saman. Tuijotan Ollia varoittavasti. Jos et heitä tuota lumipalloa niin säästyt itsekin tältä..

Olli ei jostain syystä lue ajatuksiani, vaan heittää pallon minua kohti. Väistän sen onnistuneesti ja samassa heitän oman palloni häntä kohti. Minun tähtäykseni oli ilmeisesti parempi. Onnistuin nimittäin heittämään pallon suoraan Ollin naamaan.

Nostan toisen käteni automaattisesti suulleni ja koitan peittää naurunpyrskähdyksen. Olli katsoo minua pöllästyneenä. Shokista toivuttuaan hän katsoo minua hieman jäätävän puoleisesti. Pelottavaa.

“Sori ei mun ollu tarkotus-”, aloitan, mutta se keskeytyy, kun Olli työntää minut lumihankeen selälleni, tulee istumaan päälleni ja ottaa sitten lunta käsiinsä. Hän läimäyttää lumet naamalleni. “Hei! Vittu tää kostetaan!” huudan. Olli vain nauraa. Alamme painia lumessa.

_ _ _

Huokaisen ja nojaan päätäni saunan seinään. Suljen silmäni. Ihanan lämmin. Lämpö leviää pikkuhiljaa kehooni. Olli heittää lisää vetää kiukaalle. Meidän lumisotamme kesti loppujen lopuksi aika kauan. Sen jälkeen kumpikin oli ihan märkiä ja kylmissään. Sen takia päätimme käydä saunassa.

“Pitäiskö pitää leffailta?” Olli kysyy. Avaan silmäni ja käännän pääni häntä päin. “Mikä ettei. Mä haluun myös kuumaa kaakaota. Ja mä haluan myöskin kääriytyä vilttiin ja olla sun kainalossa”, sanon. “Tulipa sieltä vaatimuksia”, Olli sanoo virnistäen.

“Kannattaa tottuu, jos meinaat viettää elämäs mun kanssa”, sanon ja virnistän itsekin. “Voi kuule mä teen, mitä vaan sun vuokses”, Olli sanoo ja painaa suukon huulilleni. Hymyilen. “Ja noi vaatimukset oli vielä aika iisejä, että enköhän mä ne pysty toteuttamaan”, Olli lisää.

Nyökkään. Parempi olisi. Muuten Joonaksesta tulee vihainen ja sitä sinä et halua.. Siitä voi seurata rumia, kun minä alan raivota.

“Heitä lisää löylyä”, käsken. Olli tottelee ja heittää kiukaalle taas lisää vettä. Että rakastankin kovia löylyjä. Se on parasta, kun ihoa alkaa pistellä ja kuumuus vain valtaa kehon. Saunomisen jälkeen ei ole enää yhtään kylmä. Jopa varmaat lämpenevät tässä keksinnössä. Mikäli vain heittää tarpeeksi kovat löylyt.

“Sauna on kyllä suomalaisten pelastus”, totean ääneen. “Mietin just samaa”, Olli sanoo. Kyllähän meillä joku keino pitää olla, jolla selvitä Suomen talvesta. Tämä talvi ainakin oli aivan samperin kylmä. Ja lunta riitti ja riittää edelleen, vaikka muille jakaa. Ihan kivahan se kyllä on, kun on lunta mutta kyllä minulla alkaa olla jo ikävä sulaa maatakin ja kesää.

~~~
Sanoja 504
Ikävoin ilmiselvästi kesää, ku kirjotin tän luvun🧐 Onneks se lähestyy jo kovaa vauhtia