Olnas

34.

~Joonas~

"Voitaisko me mennä, vaikka mun huoneeseen? Sä oot nolannu mua jo tarpeeks äiti", Olli sanoo. Nostan katseeni vauvakuvista häneen. "Kyllä te mun puolesta voitte. Mikä mä olen teitä estämään", Ollin äiti -Aino- sanoo hymyillen. Olli mutisee jotain ja nousee seisomaan. Annan valokuva-albumin takaisin hänen äitilleen. Muuta en ehdikään tehdä tai sanoa, kun Olli ottaa kädestäni kiinni, vetää minut ylös ja lähtee johdattamaan huoneeseensa. 

Kun olemme päässeet yläkertaan ja Ollin huoneeseen, katson Ollia pää kallellani. "Mä olisin halunnu kattoa vielä niitä kuvia", sanon ja mutristan huuliani. "Ei sun tarvii kattoa niitä, kun sä voit kattoa mua", Olli sanoo ja virnistää pienesti. "Mutta sä olit söpömpi vauvana", sanon pitäen huuliani edelleen mutrussa. "Hei!" Olli älähtää nauraen. "Aikamoinen loukkaus", hän sanoo. 

"Vauvat on söpöjä. Säki oot, mutta vauvana sä olit vielä vähän söpömpi", sanon hymyillen. "Vai niin", Olli huokaisee. "Se ei oo tainnu muuten muuttua, että sun kanssa aina sattuu ja tapahtuu", totean huvittuneena. "Täysin mahdollista", Olli sanoo ja hymyilee leveästi. Hän istuu sängyn laidalla ja vetää minut istumaan syliinsä sivuttain.  

"Äiti tuntu tykkäävän susta eli sä pelkäsit sitä ihan turhaan", Olli sanoo. "Ehkä, mutta ois siinä voinu niinki käyä, ettei se ois tykänny musta", huomautan. "Mut niin ei käyny. Se about palvoo sua", Olli sanoo hymyillen. "Älä liiottele", sanon hymyillen. "En mä liiottele koskaan", Olli sanoo. Kohotan toista kulmaani. "No okei ehkä joskus mut en nyt!" Olli myöntää. Pudistan päätäni huvittuneena. 

"Sä näytät muuten hyvältä. En saanu sanottua sitä aiemmin", Olli vaihtaa aihetta. Hymyilen. "Säki näytät hyvältä", sanon ja painan suukon hänen poskelleen. "Joskus mä kyllä, mietin ootko sä sokea, kun noi sun suukot ei osu kohalleen", Olli sanoo ja katsoo minua silmiini. "Kyllä mä nään ihan hyvin", sanon. "Miks noi sun suukot ei sit osu kohalleen?" Olli kysyy kallistaen päätään. "Ehkä mä en haluu pussata sua huulille", sanon kallistaen itsekin päätäni. 

"Jaa mikset sä haluis?" Olli kysyy. "Ehkä sä oot niin huono suutelija", sanon kohauttaen hartioitani. "Mä sulle näytän huonot suutelijat", Olli mutisee ja siirtää minut samassa selälleni sängylle makaamaan. En ehdi sanoa tai tehdä mitään, kun tunnen Ollin huulet jo minun vastaavillani. Hän liikuttaa niitä taitavasti. Sitä me emme toki kerro hänelle.. 

Olli erkanee liian nopeasti suudelmasta. "Vieläkö sä oot sitä mieltä, että mä oon huono suutelija?" hän kysyy ja katsoo minua haastavasti. "En mä oikein ehtiny saada kunnon maistiaista", sanon viekkaasti hymyillen. Olli virnistää ja painaa huulensa takaisin minun omilleni. Nostan käteni ja kierrän ne Ollin niskaan. Suutelemme tällä kertaa kauemmin. 

Suudelman jälkeen, Olli kysyy uudestaan suutelu taidoistaan. "No oothan sä aika hyvä suutelemaan", sanon ja hymyilen. Ollikin hymyilee. "Ei sunkaan taidoissa mitään vikaa oo", hän sanoo virnistäen. Hän siirtyy makaamaan viereeni. Katsomme toisiamme silmiin hiljaa. Olli kuitenkin rikkoo hiljaisuuden pian. 

"Onks sul unelmia?" hän kysyy. Nyökkään. "Mitä ne on?" Olli jatkaa kyselyä. "Mä haluisin joskus kuulua mahtavaan bändiin. Sellaseen, jossa mä voisin näyttää kaikille, jotka on mua joskus koittanu painaa maahan, että tässä mä vittu oon. Maailman kuulussa bändissä kitaristina. Mä haluun vaan tehä musiikkia, joka osuu ja uppoaa ees yhteen ihmiseen", kerron. "Toi kuulostaa todella helvetin upeelta unelmalta", Olli sanoo hymyillen. Hymyilen itsekin. 

~~~
Sanoja 505  
Ja näin on Olnaksella alotettu ryhdistäytyminen