Olnas

3.

Ja älkää kysykö tosta kuvasta. Enhä minä sitä oo kuitenkaa ottanu✋🏻🥲😂

~Olli~
Avaan vessan oven ja astun sinne. Ovi takani menee kiinni. Katson neljää koppia. Yksi niistä on varattu. Menen sitä seuraavaan koppiin. Lukitsen kopin oven. Kuulen vaimean huokauksen. "Mitä vittua? Runkkaatko sä siellä?!" kysyn. "E-en!" joku älähtää. "Joo joo. Etpä", sanon. Ehkei kyseinen henkilö runkkaa, mutta sainpahan siitä silti syyn vähän kiusata. En saa vastausta. Hymähdän. Teen tarpeeni ja poistun sitten kopista. Pesen käteni ja kuivaan ne. Nojaan vessa tasoon takani ja tuijotan varatun kopin ovea. Kuluu hetki niin ovi avautuu varovasti. Kohtaan siniset silmät ja vaalean hiuspehkon. Poika näyttää tutulta. "Hetkonen", aloitan. Poika säikähtää silmin nähden. "Sähän olit se tyyppi, joka tuijotti mua, kun mä kävelin kouluun", sanon. Poika laskee katseensa lattiaan ja puree huultaan. Tuhahdan. "Vitun homo", sanon ja häivyn sitten vessasta jättäen pojan sinne yksin. Kaivan puhelimen taskustani ja katson kelloa. Seuraava tunti alkaisi vasta kymmenen minuutin päästä. Ja tunti on mietitäänpä. Matikkaa? Kyllä. Hymähdän hiljaa itsekseni. Kerrankin muistin sen. "Olli", kuulen tutun äänen sanovan. Pysähdyn ja käännyn ympäri. Näen tutut vihreät silmät ja ruskeat hiukset. "Moi. Onks sulla jotain asiaa?" kysyn itseäni lyhyemmältä pojalta. "Eipä mulla oikeestaa mitään ihmeellistä. Aattelin vaan kysyy, että joko oot nähny sen uuden pojan", Niko sanoo. Tuhahdan. "Se tais tuijottaa mua aamulla ja näin sen tuolla vessassa", sanon. "Vaikuttiko se kivalta?" Niko kysyy. "Ei. Se vaikutti ärsyttävältä", sanon. "Ai. No voi vittu. Mä kuulin yheltä tyypiltä, että se on myös musiikin valinnaisessa", Niko kertoo. Kiroan pääni sisällä erittäin paljon. Joutuisin jakamaan yhden tunnin siis hänen kanssaan. En edes tiedä, mikä minua hänessä niin paljon ärsyttää. Jotenkin hänen tapa liikkua ja toimia ärsytti. Ärsytti, että hän oli niin tallattavissa olevan oloinen. "Mun pitää mennä. Nähää taas. Moikka", Niko sanoo ja häipyy sitten. Heilautan kättäni. Huokaisen ja lähden jo valmiiksi kohti matikan luokkaa.

_ _ _

Kävelen kuulokkeet korvissani kohti kotia. Kello on kolme. On jo hieman hämärää. Hengitykseni höyryää kylmyyden takia. Käännyn tutulle tielle. Näen jo tutun talon, joka häämöttää tien päässä. Sen takaa alkaa metsä. Nopeutan hieman askeliani. Haluan äkkiä sisälle. Vauhtini kuitenkin hidastuu, kun huomaan viereisen talon pihalla liikettä. Eihän siinä pitäisi asua kenenkään. Talo lähestyy. Sen pihalla leikkii pieni tyttö. Luultavasti tytön vanhemmat kantavat muuttolaatikoita autosta sisälle. Sinisilmäinen tyttö katsoo minua. Hymyilen vaivautuneena. En ole kovin luonteva lasten kanssa, koska itselläni ei ole sisaruksia. "Joonas!" kuulen tytön huudahduksen musiikinkin läpi. Vilkaisen taakseni ja huomaan saman pojan, kuin vessassa, noin kymmenen metrin päässä minusta. Poika -Joonas- välttelee katsettani ja juoksee ohitseni pikaisesti. Hän menee oman talonsa pihalle. Tyttö juoksee hänen luokse. Ravistan hieman päätäni ja nopeutan taas askeliani koittaen sivuuttaa pikkutytön ja Joonaksen puheen. Vilkaisen postilaatikkoa, joka on heidän talon edessä tien laidalla. Siinä lukee Porko. Hymähdän mielessäni. Joonas Porko. Jatkan matkaani oman kotini kohdalle. Astun liukkaalle pihatielle ja lähden suorastaan luistelemaan portaita kohti. Pääsen niille kaatumatta. Kaivan taskustani avaimet ja avaan ulko-oven. Astun sisälle pimeään taloon. Äiti tulisi tunnin päästä. Hän tekee minun mielestäni aivan liikaa töitä, mutta hän haluaa tehdä niitä paljon. Ei rahan takia vaan sen takia, että hän tykkää työstään todella paljon. Eikä häntä taida niin paljoa minä kiinnostaa. Hän on aina ollut paljon poissa. Äitiyslomankin hän kuulemma sai juuri ja juuri pysyttyä kotona. Vedän oven kiinni ja painan valokatkaisijasta valot päälle. Heitän repun eteisen nurkkaan ja potkin kengät jaloistani. Riisun ulkovaatteeni ja menen sitten peremmälle taloon. On nälkä. Koulussa oli ruokana täyttä paskaa.

~~~
Sanoja 547
Nyt on Porko ja Olli nähny ekan kerran🙈