Olnas

31

~Olli~

Soitan Joonaksen kodin ovikelloa ja jään odottamaan oven avaamista. Pian Iiro tulee avaamaan oven Julia sylissään. Julian huulille nousee leveä hymy, kun hän näkee minut. Hymyilen itsekin. "Moi. Joonas nukkuu vielä, mutta sä voit mennä herättämään sen", Iiro sanoo. Moikkaan häntä ja nyökkään. Iiro päästää minut peremmälle ja sulkee ulko-oven.

Riisun ulkovaatteeni ja lähden sitten kohti yläkertaa ja Joonaksen huonetta. Ihme unikeko. Kello on jo puoli 12 päivällä. Moneltako hän on oikein mennyt nukkumaan? Itse menin harvinaisesti jo kymmeneltä. Väsytti jostain syystä todella paljon, joten menin vain suosiolla nukkumaan. Tai no jos totta puhutaan niin ei se edes ole niin harvinaista, että menen niin aikaisin nukkumaan. En yleensä valvo kahtatoista pitempään paitsi ehkä kavereiden kanssa. 

Avaan Joonaksen huoneen oven ja olen lähellä kuolla samalla hetkellä. Söpöys yliannostus. Astun Joonaksen huoneeseen sisään ja suljen oven perässäni. Kävelen sängyn luo ja istun sen laidalle. Joonas ei reagoi mitenkään. Hän vain jatkaa suloista tuhinaansa. Nostan toisen käteni hänen hiuksiinsa ja silitän niitä. 

"Joonas. Herätys", sanon ja ravistan blondia poikaa varovasti. Joonas hätkähtää ja räpsyttelee silmiään. Hän katsoo minua ihmeissään. "Miks sä oot täällä näin aikasin?" hän kysyy hieroen silmiään. Naurahdan. "Kohta on jo keskipäivä", kerron hymyillen. "Oho", Joonas sanoo ja haukottelee. 

"Eks sä vois tulla hetkeks makaamaan mun kanssa tähän?" hän kysyy ottaen koiranpentu ilmeen. "Ehkä mä voin hetkeks", suostun ja asetun makaamaan hänen vierelleen. Katsomme toiiamme silmiin hymyillen. Joonas kuitenkinn vakavoituu pian. "Haluuks sä kertoo tarkemmin, miten se sun ja sun äitin keskustelu meni?" hän kysyy. Olin tosiaan vain kertonut eilen, että se meni hyvin ja vaihtanut aihetta. Halusin mieluummin puhua siitä kasvotusten. 

"Se meni hyvin. Äiti pyys anteeks ja sano, ettei ois saanu sanoa mitään siitä, mitä se sano", kerron. Joonas nyökkää. "Eli te saitte sovittua?" hän kysyy. Nyökkään. Joonas alkaa taas hymyillä. "Hyvä", hän sanoo ja suukottaa huuliani. 

"Äiti kutsu sut sunnuntaina päivälliselle", paljastan. Joonas jännittyy silmin nähden. "Eli huomenna?" hän varmistaa. Nyökkään. "Mutta mitä jos se ei tykkää musta ja teiän välit menee uudestaan mun takia?" hän kysyy. "Kyllä äiti tulee tykkäämään susta, kun vaan tutustuu suhun. Ja jos se ei tykkäis susta niin sitten se on sen ongelma. Mä en edelleenkään jättäis sua, vaikka äiti sanois mitä", sanon rohkaisevasti. Joonas nyökkii. 

Naurahdan hieman. "Hei kaikki on hyvin", sanon ja silitän Joonaksen poskea. "Mitä mä puen päälle?" Joonas kysyy. Naurahdan uudestaan. "Sekö on sun suurin huoli?" kysyn. "No mitä?! Se on tärkee asia!" Joonas älähtää. Alan nauramaan. "On on", sanon nauruni seasta. Joonas katsoo minua tuimasti. 

Pian tunnen kovan lattian allani. "Au!" huudahdan. "Siitäs sait", Joonas sanoo ja katsoo minua sängyltä. "Ilkeetä", sanon. Joonas näyttää minulle kieltä ja kietoutuu sitten peittoon. Nousen seisomaan ja istun takaisin sängylle. Joonas makaa selkä minuun päin. "Suutuitko sä?" kysyn. Joonas ei vastaa. "Anteeks", sanon ja mutristan huuliani. Joonas kääntyy ympäri ja katsoo minua peiton sisältä. 

"Saat", hän sanoo. Alan hymyillä ja suukotan hänen otsaansa. "Mun kylkeen sattuu ton tippumisen takia", valitan. "Voi ei. Pitääkö mun puhaltaa?" Joonas kysyy. "Pitää. Ja sun pitää antaa paljon pusuja", vaadin. Joonas naurahtaa hieman ja nousee sitten istumaan. Hän puhaltaa kylkeeni ja painaa huulensa sitten minun omilleni. Kiedon käteni hänen niskan taakse. 

~~~
Sanoja 512