Olnas

25

~Joonas~

Herään siihen, kun puhelimeni soi. Hapuilen kapistuksen yöpöydältäni ja vastaan katsomatta, kuka minulle soittaa. Pidän silmiäni kiiinni sillä minua väsyttää hyvin paljon. "Joonas", mutisen ääni käheänä. "Tuutko avaamaan oven?" Ollin itkuinen ääni kysyy. Avaan silmäni ja nousen istumaan huolestuneena. Miksi Olli kuulostaa itkeneeltä?

"Onks kaikki hyvin? Ja miks sä tähän aikaa täällä oot? Tiiäks sä, mitä kello on?" kyselen. "Voiks sä vaan tulla avaamaan tän oven? Mä selitän sulle sit kaiken", Olli pyytää. "Okei. Pikku hetki. Moikka", sanon ja lopetan puhelun. Painan yölamppuni päälle ja nousen ylös sängystä. Otan mustan hupparini lattialta ja poistun hiljaa huoneesta. Vedän hupparin päälleni ja kävelen portaat alas niin hiljaa, kuin on mahdollista. 

Hiivin eteiseen ja avaan oven. Olli katsoo minua punertavilla silmillä, takki auki ja kassi olallaan. Päästän hänet sisälle ja vedän sitten oven kiinni. Katson, kun Olli ottaa takkinsa ja piponsa pois. Seuraavaksi hän ottaa kenkänsä pois ja asettaa ne nätisti muiden kenkien kanssa riviin. "Anteeks, että mä häiritsen näin yheltä yöllä", Olli sanoo. "Ei se mitään. Mennään mun huoneeseen niin sä saat selittää, mitä oikein tapahtuu", sanon. Olli nyökkää.    

Kävelemme portaiden luo ja ne ylös huoneeseeni. Suljen huoneeni oven. Menen istumaan sängylleni peiton alle. Olli laskee kassinsa lattialle. "Saako tulla viereen?" hän kysyy varovasti. Nyökkään ja nostan peittoa. Olli riisuu housunsa, mutta jättää hupparin päälleen. Hän kömpii viereeni ja pieneksi yllätyksekseni halaa minua tiukasti. Kiedon käteni hänen ympärilleen. 

"Haluisitko sä nyt kertoo, mitä sä teet täällä tähän aikaan?" kysyn hiljaa. Olli nyökkää ja irtautuu minusta. "Mä kerroin äitille, että mä seurustelen pojan kanssa", Olli kertoo. Nyökkään. "Miten se otti sen?" kysyn. "S-se alko selittämään, että tää on vaan vaihe ja etten mä oikeesti tykkää pojista. Se väitti, ettei kahta miestä oo luotu yhteen ja että mä katuisin sitten joskus sitä, että seurustelen mihen kanssa, kun mä haluisin lapsen. Mä väitin sille vastaan, koska se oli ihan väärässä, mutta ei se tietenkään kuunnellu mua. Sit alettiin huutamaan ja lopulta mä juoksin mun huoneeseen", Olli kertoo. Katson häntä hiljaa. 

"Mä en pystyny jäämään sinne. Siks mä pakkasin kaiken tärkeimmän ja tulin tänne, ku äiti oli varmasti nukahtanu", Olli päättää juttunsa. Hän näyttää surkealta. Näyttäisin minäkin, jos oma äiti ei olisi hyväksynyt sitä faktaa, että seurustelen pojan kanssa. Käy sääliksi Ollia. Ei hän ansaitse ahdasmielistä äitiä. Ei kukaan ansaitse. "Anteeks, ku mä herätin sut", Olli sanoo hiljaa laskien katseensa käsiinsä. 

"Hei.. ei se mitään rakas. Sä saat aina herättää mut, kun on hätä. Vaikka ei ees olis hätä", sanon ja nostan hänen katseensa itseeni hänen leuasta. Olli nyökkää pienesti. Hymyilen hänelle surkeasti. En voi edes kuvitella, miltä hänestä tuntuu juuri nyt. Hän kuitenkin vietti ensin yhdeksän kuukautta äitinsä kohdussa ja sen jälkeen on elänyt melkein viisitoista vuotta samassa talossa. Kyllähän se sattuu, että kaiken sen jälkeen toinen ei hyväksy. 

Vaihdan asentoani hieman niin, että nojaan seinään ja pistän jalkani suoriksi. "Tuu tänne", kehotan Ollia ja levitän käteni. Olli kömpii luokseni. Hän asettuu makaamaan puoliksi jalkojeni päälle ja halaa lantiotani. Lasken toisen käteni hänen yläselälle ja toisen lasken hänen hiuksiin. Silitän bruneja hiuksia. Ollin  keho alkaa vavahdella, mistä päättelen, että hän itkee. Olen hiljaa ja jatkan hänen hiuksien silittämistä. Olen vain läsnä ja annan toisen itkeä, vaikka sattuukin nähdä Olli näin surkeana. 

~~~
Sanoja 525 
"Silloin kerran rukoiltiin
saman verran saatanaa ja jumalaa
Eikä tullut kumpikaan
tuli ainoastaan taksi ja jatkot
Niin me toivottiin
ettei aikuisuus saisi meitä kii
Ja ettei maanantai tulis
vaan uusia tatuointeja ja krapula"