Olnas

14.

~Joonas~

"Moikka", sanon Aleksille, joka heilauttaa minulle kättään heipaksi. Jään yksin taloon, kun ovi menee kiinni Aleksin perässä. Katson hieman ympärilleni. Mitä minä nyt sitten tekisin. Kello on puoli kuusi. Ehkä soittaisin kitaraa. Nyökkään itsekseni.

Menen portaat yläkertaan huoneeseeni ja otan kitarani seinältä. Menen sängylle istumaan ja alan virittää kitaraa. Se on epävireessä sillä pikkusiskoni meni koskemaan siihen.

Saatuani viritettyä kitaran alan soittamaan jotain satunnaista. Voisi kai sitä kyllä jonkun ihan biisinkin ottaa ja opetella. Lopetan hetkeksi soittamisen ja otan kännykäni käteeni. Koitan miettiä, jonkun biisin, mutta lopulta päädyn vain kysymään asiaa Ollilta. Hän vastaa nopeasti, että Bon Jovin You give love a bad name. Hymähdän hieman hymyillen. En yllättynyt sinäänsä tuosta vastauksesta. Ei siinä. Hyvä biisi.

Etsin netin syövereistä nuotit kyseiseen biisiin ja ne löydettyäni lasken kännykän sängylle. Otan kitaran käteeni ja alan opettelemaan. Tästä tulisi vielä hyvä. Ehkä voisimme soittaa tätä joskus Ollin kanssa yhdessä. Muutenkin voisimme soittaa yhdessä.

_ _ _

Lasken kitaran käsistäni ja venyttelen. Selästäni kuuluu sellainen ääni, kuin astuisi risukasan päälle. Naurahdan. Ei pitäisi ilmeisesti jumittaa huonossa asennossa kauaa. Soitin nimittäin juuri sellaiset melkein kaksi tuntia. Eli kello on nyt puoli kahdeksan.

Nousen sängyltä ja käyn viemässä kitaran paikoilleen. Katson ympärilleni. Huokaisen. Pitäisi edelleenkin pistää tämä huone. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni ja teen sen vain nyt. On kuitenkin tylsää tehdä se ilman seuraa. Ehkä Olli voisi puhua samalla?

Palaan sänkyni luo ja otan kännykän käteeni. Avaan lukituksen ja menen pistämään Ollille viestiä, jossa kysyn, voiko hän puhua. En saa vastausta, vaikka näen, että Olli lukee viestin. Suupieleni painuvat hieman alemmas. Puhelimeni alkaa kuitenkin soida. Olli soittaa videopuhelua. Hymyillen vastaan.

"Moi", Olli sanoo. "Moi", vastaan. "Sä saat pitää mulle seuraa, ku pistän tän mun huoneen", ilmoitan. Olli naurahtaa ja nyökkää. "Ehkä mä voin pitää sulle seuraa", hän sanoo. "Parempi olis", sanon hymyillen. Ollikin hymyilee. Meidän ystävyys on kyllä kehittynyt todella nopeasti. Minä uskallan jopa olla oma itseni ja sanoa asioita Ollille. Se on uutta.

Asetan puhelimen pöydälle niin, että siinä näkyy melkein koko huoneeni. Alan avaamaan laatikoita ja tyhjentämään niitä. Vaatteet minä olin jo pistänyt kaappiin. Onneksi. Otan julisteeni ja kuvani yhdestä laatikosta ja lasken ne sängylle. Sen jälkeen etsin sinitarran ja alan pistämään niitä seinälle.

"Hyvä perse", kuulen Ollin äänen. Käännyn puhelimeen päin. Olli virnistelee puhelimen näytössä. Tunnen punastuvani. "Jätkä tuijottaa vai mun persettä", sanon naurahtaen hieman. Olli kohauttaa hartioitaan. "Minkä sitä itelleen mahtaa, kun on niin saatanan hyvän näkönen jätkä näytössä", hän sanoo hymyillen viekkaasti. Puna kasvoillani pahenee. Kukaan ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista minulle.

"Sä et muuten koskaan vastannu, että mitä sä tykkäsit mun huulista", Olli sanoo. Katson häntä hiljaa. Hitto, että hän olikin muistanut asian. Mitä helvettiä minun pitäisi vastata?! Enhän minä voi kertoa totuutta. En minä vain voi sanoa, että tykkäsin ja ihan helvetisti.

"Joteeeen... Virkistinkö mä sun muistia tarpeeks. Muistaks sä nyt tykkäsiks sä", Olli sanoo. "M-mä öö", takeltelen. "Kerro vaan totuus", Olli sanoo hymyillen. Nielaisen. Sen kuuli varmaan koko kaupunki muuten. "Kyl m-mä ty-tykkäsin siit...", kerron hiljaa katseeni painuessa lattiaan. "Siltä sä kuulostitki", Olli sanoo. Nostan katseeni häneen kysyvänä. "Sä huokailit", Olli kertoo. Voi vittu. "Se oli kyl aika helvetin hyvän kuulosta", Olli sanoo. Katson häntä silmät suurina. Mitä helvettiä meidän ystävyys edes on?

~~~
Sanoja 528
Siinäpä vasta kysymys Porkolle mietittäväks🙈