Olnas

11.

Alku viime luvun tapahtumat mut vaan Ollin nk

~Olli~
Joonas katselee ympärilleen, kun minä taas pidän katseeni hänessä. En saa silmiäni irti hänestä. Siniset silmät kääntävät hetken päästä vihdoin katseensa minuun. Ne tuntuvat katsovan suoraan sieluun, vaikka oikeasti ne katsovat vain pintaa. "Kenen talo tää ees on?" Joonas kysyy. "Yhen Topin. Se on ysillä kans", kerron. Nostan juomakupin huulilleni ja kaadan vahvaa nestettä kurkkuuni. Tässä taitaa olla enemmän sitä jotain vahvaa, kuin vissyä. Eipä se minua haittaa hirveästi. Tuijotan Joonasta. Siniset silmät ovat taas alkaneet haravoida ympäristöään. Tämä taitaa olla aika uusi tilanne hänelle. Bileet. Jos olen oikein ymmärtänyt, Joonaksella ei ollut edellisessä kodissaan yhtään kavereita. En kyllä ymmärrä, miten häntä ollaan voitu kiusata. Tai siis ainakaan ulkonäön takia. Hänhän on hyvännäköinen. Niin hyvännäköinen, että se herättää tunteita... Ja niihin ei varsinaisesti auta, että hänen luonne on myös ihana. Mitä helvettiä minä nyt taas mietin? "Joonas?" kysyn. En edes tiedä, miksi. Mitä minä olen kysymässä? "Mm", Joonas mumisee. "Mikä sun seksuaalinen suuntautuminen on?" kysymys karkaa huuliltani. Sillä lailla Olli. Näin ne asiat hoidetaan. Joonas kääntää katseensa taas minuun. Siniset silmät katsovat minua hämmentyneinä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Joonas sanoo: "Mä toivon todella, että sä et oo foobikko, mutta mä oon homo." Joonas ottaa huikan juomastaan ja peittää irvistyksen huulillaan. Kallistan päätäni ja hymyilen. Hän on homo. Hän tykkää pojista. Minulla on mahdollisuuksia. Mitä mahdollisuuksia? "Onks kaikki hyvin?" Joonas kysyy. Nyökkään ja lasken juomani lattialle. En tiedä, mitä minä oikein olen tekemässä, mutta nousen polvilleni ja raahaudun Joonaksen eteen. Otan hänen juoman ja lasken senkin lattialle. Siniset silmät ovat täynnä hämmennystä. En ihmettele. Olen itsekin hieman hämmentynyt tästä. Kehoni kuitenkin toimii päättäväisesti ja yllättää minut itsenikin. Sanat vain tulevat ulos suustani ilman, että olen suunnitellut niitä. Huuleni virnistävät ja painautuvat Joonaksen vastaaville. Liikutan huuliani intohimoisesti. Voin tuntea Joonaksen jännityksen. Pian tunnen varovaisen vastauksen. Innostun. Kaadan Joonaksen makaamaan lattialle ja menen hänen päälle hajareisin. Huuleni eivät saa tarpeekseen hänen omista. Kuitenkin, kun huuleni ovat sellaisessa vauhdissa, ettei Joonaksen omat pysy mukana, siirryn hänen kaulalle. Imen hänen kaulaa ahnaasti. Jos tästä ei jäisi jälkiä, pitää todeta, että Joonaksen iho ei ole kovin herkkä. Toinen käteni eksyy Joonaksen paidan alle itsekseen. Tunnen kuinka Joonas työntää minua varovasti pois päältään. "O-Ol-li lo-lope-ta", hän änkyttää. Lopetan ja peruutan pois hänen päältään. Mitä minä oikein ajattelin? Hän ei ole sanonut mitään sen suuntaista, että saisin ikinä tehdä noin. Mikä helvetti minua vaivaa? Joonas nousee istumaan ja katsoo minua. "Anteeks. Ei mun ollu tarkotus", pahoittelen hätäisesti ja nousen seisomaan. Joonas pudistaa päätään ja sanoo: "Ei se mitään." "En mä tiiä, mikä helvetti muhun meni", sanon. Se on totta. En todellakaan tiedä, miksi teen tämän kaiken. Revin hiuksiani. Joonas nousee seisomaan. "Hei. Kaikki on ihan hyvin", hän sanoo. Tunnen hänen käden olkapäälläni. Se kihelmöi oudosti. Tuijotan Joonasta silmiin ja nyökkään. Katseeni harhailee hänen huulille. Se on menoa nyt. Painan huuleni takaisin hänen omille. Joonas vastaa suudelmaan. Pian hän kuitenkin työntää minua pois. "Sä oot kännissä", Joonas sanoo hiljaa. Hyvä huomio. Niin olen. Omat pääni sisäiset ajatukset eivät vastaa asioihin, jotka sanon ääneen tai mitä kehoni tekee. Katson Joonaksen kasvoja tutkivasti ja kallistan päätäni. Joonaksen kasvoilla näkyy pientä kipua ja mielihyvää. "Sä tykkäsit siitä", sanon. Joonas ei vastaa mitään. Hän vain katsoo minua hiljaa. Hymähdän. Otan askeleen lähemmäs Joonasta. Hupparien verhoamat rintakehämme ovat ihan melkein toisissaan kiinni. Nostan käteni Joonaksen lantiolle ja työnnän hänet seinää vasten. Hän katsoo minua kiivaasti hengittäen. Hän ei koita työntää minua pois, joten uskallan painaa huuleni hänen omille. Tämä voidaan sitten pistää kännin piikkiin. Tungen kieleni Joonaksen suuhun. Hän vetäisee terävästi henkeä. Miksi minusta tuntuu, että olen hänen ensisuudelman antaja. Ja ilmeisesti ensi kielarin... Käytän kieltäni reippaasti. En tajua, miten päädyin tähän tilanteeseen. Enhän minä ole koskaan edes ajatellut, että olisin mahdollisesti homo. Tai bi. Mitä näitä nyt on. Enkä minä ole ihastunut Joonakseen. Enhän? Vai olenko kuitenkin. Kuulen askelia käytävällä. Erkanen kielarista ja astun Joonaksesta pari askelta kauemmas. "Ehkä nää bileet on tässä meiän osalta. Sun pitää mennä nukkumaan", Joonas sanoo. Katson häntä ja nyökkään pienesti. Ehkä niin tosiaan olisi parempi, ennen kuin teen jotain todella tyhmää. Otamme juomamme ja poistumme huoneesta. Emme puhu mitään. Kumpikaan ei oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa. Kävelemme portaat alas alakertaan ja samassa, joku hyppääkin roikkumaan kaulaani. Näen Joelin. "Missä te ootte oikein ollu?" Joel kysyy selvästi jo todella kovassa kännissä. "Ei kiinnostanu kattoo tota nuolemista nii mentiin yläkertaan", sanon. "Hähä. Olli tarvii vaa muijan nii kyllä sille sitte nuoleminen kelpaa", Joel sanoo ja taputtaa poskeani. Hymähdän. Tietäisipä hän vain, mitä yläkerrassa tapahtui. "Me lähetään nyt kotiin. Sunki kannattais vielä, kun ehkä pääset sinne asti hengissä", sanon. "Älä oo tylsä Olli. Vastahan te tulitte", Joel sanoo. Katson kelloa. Itse asiassa olimme jollain ihmeellä saaneet kulumaan tänne jo pari tuntia. Missä välissä? "Moikka Joel. Viestitellään", sanon ja työnnän minua pitemmän ja vanhemman pojan kauemmas itsestäni. Hän huokaisee. "Moikka. Älä hukkaa tota sun uutta seuralaistas. Joitain varmasti kiinnostais nimittäin tehä siihen tuttavuutta", Joel sanoo. Joonas katsahtaa minuun hieman säikähtäneenä. Joel naurahtaa. "Älä välitä. Joel vaan kiusaa edelleen. Sä oot kyllä ihan turvassa", sanon ja nostan toisen käteni blondin yläselälle. Silitän sitä pikku hetken ja annan sitten käteni pudota takaisin viereeni. Joonas nyökkää.

_ _ _

Olemme Joonaksen talon kohdalla. Katson Joonasta. En haluaisi erota vielä. Tämä voi olla huono idea, mutta voi voi. "Voinko mä tulla sun luo yötä?" kysyn. Joonas katsoo minua hetken hiljaa. "Joo, jos sä lupaat käyttäytyä", hän sanoo pienesti hymyillen. "Heh. Ehkä mä osaan käyttäytyä tän kerran", sanon. Joonas nyökkää ja lähtee kävelemään ovea kohti. Seuraan häntä. Hän avaa oven avaimilla ja päästä minut ensin sisään. Hän sulkee oven perässään. Riisun kenkäni ja takkini. Katson ympärilleni. Täällä on kiva väriteema. Valkoista on eniten. Yksi seinä on puuseinä. Se on hieno. Paljon kasveja ja piristäviä yksityiskohtia. "Onks sulla nälkä?" Joonas kysyy. Pudistan päätäni. Tällä hetkellä olisi varmaan vain fiksuinta mennä nukkumaan. "Vessa on tuolla, jos pitää käydä. Mä meen pistämään sulle patjan mun huoneen lattialle", Joonas sanoo ja lähtee menemään portaita ylös. Katson hetken hänen peräänsä ja päätän sitten mennä sinne vessaan. Onhan tässä kieltämättä aika iso kusihätä. En edes huomannut asiaa, ennen kuin Joonas mainitsi vessan. Käyn tarpeillani ja menen sitten portaat ylös Joonaksen huoneeseen. Katson hymyillen Joonasta, joka pistää minulle petivaatteita parhaillaan. Katson huonetta. Se on vielä aika tyhjä. Joonas huomaa katseeni. "Mä en oo jaksanut vielä laittaa tätä", hän kertoo huokaisten. Nyökkään. Huomaan akustisen kitaran seinällä. Menen sen luo ja otan sen varovasti käteeni. Siinä on erilaisia tarroja ja kuvia. Hymyilen. Se näyttää Joonakselta. Persoonallinen. "Mä käyn vielä itekki kusella ja pesemässä hampaat. Sä voit alkaa jo nukkua", Joonas sanoo. Käännän katseeni häneen ja nyökkään. Pistän kitaran paikalleen ja riisun sitten itseni boksereille ja t-paidalle. Asetun patjalle makaamaan ja vedän peiton päälleni.

_ _ _

Katson kattoa hämärässä huoneessa. En saa unta. Tässä lattialla on hieman kylmä, vaikka olen vetänyt peiton korviini asti. Joonas on nukahtanut jo aikoja sitten. Kuuluu tasaista ja hiljaista tuhinaa. Hymyilen sille. Tuo poika se sitten osaa olla suloinen jopa nukkuessaan. Suljen silmäni ja koitan pakottaa itseni uneen. "Vittu", huokaisen hiljaa. Ei tästä tule mitään. Nousen ensin istumaan ja sitten seisomaan. Kävelen ikkunan luo. Joonas on näemmä unohtanut sulkea verhot. En kyllä tajua miten sen voi unohtaa. "Mm... Mitä sä siellä?" uninen ääni kysyy. Käännän katseeni sänkyyn päin ja näen unenpöpperössä olevan Joonaksen. En voi olla hymyilemättä. Hän on saatanan suloinen juuri nyt. Hiukset ovat ihan pörrössä ja sekaisin ja siniset silmät tapittavat minua väsyneinä. "En saanu unta", vastaan hiljaa. Joonas katsoo minua. "Sä voit tulla nukkuun tähän sänkyyn mun kanssa. Mä tiiän, että tossa lattialla voi olla kylmä", hän sanoo ja nostaa varovasti peiton kulmaa. Nyökkään. Vedän verhot ikkunan eteen ja nappaan patjalta tyynyni ja istun sitten sängyn laidalle. Asetan tyynyn Joonaksen tyynyn viereen ja menen varovasti peiton alle. Tuijotamme Joonaksen kanssa toisiamme. Joonas on kaunis. "Öitä", hän kuiskaa ja sulkee silmänsä. "Öitä", kuiskaan takaisin. Pian kuulenkin jo tasaista tuhinaa. Hymähdän hieman. Painan suukon toisen otsalle. Hänen huulille nousee hymy. Suljen silmäni. Pian olenkin jo unten mailla.

~~~
Sanoja 1307
"Sorry, please excuse me for my mess
My heart's been pouring through my chest
I fell through corridors of broken floors
I'm sorry that I left
Fell asleep in my new bed
I can't feel happy in my head
I see two moons and nothing more
I close my door, I'm left with less"