Olnas

16.

~Joonas~

Tuijotan poikaa edessäni hämilläni. Hän tykkää minusta? Oikeasti? Missä on piilokamera? Eihän tämä voi olla totta. Ei Olli voi minusta tykätä. Minusta?!

Olli ottaa askeleen lähemmäs minua. Minä taas peruutan automaattisesti. Tällaisesta lähestymisestä ei ole maailman parhaat muistot minulla... Olli katsoo minua silmiini. Hänen huulet hymyilevät hieman. Hän katsoo minua oudolla tavalla. Jotenkin todella hellästi. Hän ottaa taas askeleen lähemmäs minua ja minä taas peruutan. Tämä jatkuu niin kauan, että tunnen koulurakennuksen seinän selkäni takana. Nielaisen.

Olli astuu ihan eteeni ja nostaa kummatkin kätensä molemmin puolin minun päätäni. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Se tulisi kohta varmaan rinnasta ulos. Ja sitten Olli minulla ei kuules ole mitään, jolla rakastaa sinua. Sad story.

"Tykkäätkö sä musta?" Olli toistaa kysymyksensä. Koitan siirtää katseeni pois Ollista, mutta hän kääntää katseeni häntä kohti toisella kädellään. "Joonas. Vastaa nyt vaan rehellisesti", hän sanoo aivan älyttömän rauhallisesti. Miten hän voi olla noin rauhallinen?!

Nyökkään pienesti. Olli virnistää ja laskee katseensa huuliini. Tunnen hänen hengityksen huulillani. Raotan suutani hiukan saaden aikaan sen, että Olli painaa huulensa välittömästi minun omilleni. Silmäni painuvat kiinni. En ole koko lyhyen elämäni aikana suudellut kenenkään kanssa näin monesti näin lyhyessä ajassa. En ole suudellut kenenkään kanssa ennen Ollia. En minä koskaan edes uskaltanut ajatella asiaa.

Olli erkanee suudelmasta ja katsoo minua hymyillen. Hengitykseni on raskas. Tuijotan vain Ollia. "Mitä me ollaan?" kysyn. "Ei ainakaan pelkkiä ystäviä", Olli vastaa hiljaa. Hän laskee toisen kätensä lantiolleni ja vetää minut itseensä kiinni. Toisen kätensä hän taas nostaa poskelleni ja silittää sitä.

"Haluisiks sä tulla mun luo tänää koulun jälkeen?" Olli kysyy. Katson häntä ja nyökkään. Ollin hymy levenee aina vain. Ihme, jos hänen suupielet eivät kohta ratkea.

Kellot soi. Näemmä olimme huomaamattamme käyttäneet koko välitunnin täällä olemalla. "No pitää mennä nyt. Moikka", Olli sanoo, painaa suukon poskelleni ja juoksee sitten pois. Jään tuijottamaan hänen loittonevaa selkää. Nostan toisen käteni poskelleni. Mitä tämän koko välitunnin aikana oikein ehti tapahtua? Ravistan päätäni ja lähden itsekin kohti koulun sisätiloja ja ruotsin tuntia. Että vihaankin koko ainetta. Ei siinä muuta, mutta en millään opi sitä.

_ _ _

Makaan Ollin vieressä hänen sängyllään. Olemme aikalailla kiinni toisissamme. Kehomme myötäilevät toisiaan. Tässä on laittoman hyvä olla. Todella rauhallinen ja turvallinen olo. Aluksi olin hieman jännittänyt Ollin yhtäkkistä läheisyyttä, vaikka olimmehan me viikonloppuna nukkuneet samassa sängyssäkin. Mutta nyt kun olemme vain olleet ja keskustelleet välillä kaiken maailman turhista asioista jo jonkin aikaa, olen rentoutunut huomattavasti.

Olli tiukentaa otettaan minusta ja silittää hiuksiani. Hymyilen hänen t-paidan verhoamaa rintakehää vasten. Kuten sanoin. Tässä on laittoman hyvä olla. Toisaalta. Onko siinä mitään laitonta, jos me kumpikin tykkäämme toisistamme. Ei minun mielestäni. Ehkä joidenkin, jotka ajattelevat että homous on muka syntiä, tämä on väärin, mutta ei minusta.

En muutenkaan tajua koko synti käsitettä. Kuka sen määrittelee, mikä on syntiä ja mikä ei. Ja mitä väliä niillä loppujen lopuksi on. Eivät ne määritä minua lopullisesti. Ja jos yritätte pelotella minua helvetillä, ei onnistu. Sinne minä mieluummin menen, kuin taivaaseen. Jos niitä edes on olemassa. Mikä järki olisi koittaa elää nyt nuhteeton elämä vain, jotta saa jostain muualta paikan. Anteeksi vain, mutta minun korvaani se ei kuulosta oikealta. Enkä minä nyt kiellä ihmisiä uskomasta. En todellakaan. Se on jokaisen oma asia.

"Joonas? Ooks sä viel hereil?" kuuluu hieman huvittunut kysymys. Nostan kasvojani niin, että näen Ollin vastaavat. "Kyl mä oon", vastaan. Olli naurahtaa. "Selvästi", hän sanoo ja pörröttää hiuksiani. Hymyilen.

~~~
Sanoja 552
"Mama always told me don't you run
"Don't you run with scissors, son
You're gonna hurt someone"
Mama told me look before you leap
Always think before you speak, and watch the friends you keep"