Olnas

21

~Olli~

Nojaan koulun seinään ja odotan, että kellot soisivat merkiksi, että tunti alkaa ja saa mennä sisälle. Ei minua siis tunti kiinnosta -varsinkaan kun meillä on kemiaa- mutta haluan pois täältä kylmästä. Manaan ulkovälkät ylimpään taivaaseen. Onneksi on vain tämä yksi vartin pakollinen ulkovälkkä. Muut saa olla sisällä. Paitsi ehkä sitten keväällä. Silloin he ehkä pakottavat meidät ulos. Sen näkee sitten. 

Kellot soivat. Vihdoinkin! Kävelen nopeasti ulko-ovelle ja menen sisälle muun tungoksen seassa. Kukaan ei taida tykätä näistä ulkovälkistä. Minä en saanut viettää sitä edes Joonaksen kanssa, koska hänellä oli hammaslääkäri juuri nyt. Tai tarkastus. En ole ihan varma kumpi. Eikä sillä kai niin väliäkään ole. 

Otan kenkäni pois ja suuntaan kohti kemian luokkaa. Olin jättänyt reppuni jo luokan eteen. Saavun luokan luo. Onnekseni opettaja on jo luokassa, joten ovi on auki. Tai siis parashan oikeastaan olisi ollut, jos koko opettaja olisi kdonnut eikä meillä olisi ollut näitä kahta tuntia. 

Kävelen luokan perälle ja istun nurkassa olevaan pulpettiin. Toivottavasti kukaan ärsyttävä ei istu viereeni. Täällä on nimittäin pari pulpetit. Ja ärsyttäviin ihmisiin kuuluvat ne tiety tytöt, jotka ovat vain hermoja raastavia sekä ne pojat, jotka kiusaavat muita ja luulevat olevansa parempia, kuin muut. Varmasti minäkin olen heidän mielestään ärsyttävä. Ja se ei varsinaisesti auta sitä, että tulisimme toimeen. 

Havahdun ajatuksistani, kun joku istuu viereeni. Kännän katseeni viereeni ja näen Aleksin. "Moi", sanon. "Moi", Aleksi vastaa. Hän ottaa repustaan kemian kirjansa ja penaalinsa ja pistää ne pulpetille. "Tuliko tästä muute jotain läksyy?" kysyn. Aleksi katsoo minua hieman huvittuneena ja pudistaa päätään. Hyvä. Pakko nimittäin myöntää, että olin laiska enkä jaksanut tehdä eilen läksyjä. Onnekseni täksi päiväksi ei tuntunut edes olevan hirvesti läksyä, joten en saa hirveästi merkintöjä wilmaan. 

_ _ _

Kellot soivat tunnin loppumisen merkiksi. Suljen kirjani ja pistän penaalini niiden päälle. Meillä olisi ruokailun ja välitunnin jälkeen täällä vielä toinen tunti, joten voin jättää repun ja kirjat tänne. Nousen ylös yhtä aikaa Aleksin kanssa. Kävelemme luokasta ulos viimeisinä. Rupean välittömästi etsimään Joonasta katseellani. 

"Se on tuolla", Aleksi sanoo ja nyökäyttää päätään oikeaan suuntaan. Katson sinne ja näen Joonaksen Nikon kanssa. Alan hymyillä välittömästi. Lähden kävelemään heitä kohti Aleksi perässäni. 

Joonas huomaa minut ja alkaa hymyillä myös. "Te ootte iha rakastuneita", Aleksi huokaisee muka turhautuneena. En vastaa hänelle mitään. En oikei tiedä, mitä tuohon voisi vastata. Niinhän me taidamme olla. Ainakin ihastuneita.

"Joko te seurustelette?" Aleksi kysyy ja katsoo minua uteliaana. Nyökkään. "Mä arvasin, että te alatte seurustella tossa viikonloppuna", Aleksi hihkaisee voiton riemuisena. Hymähdän hieman huvittuneena. On toisilla pienet ilot. Tai siis minulle ja Joonakselle se on ilo, että aloimme seurustella, mutta ehkä tajuatte. Tai ette. Ei sillä oikeastaan ole mitään väliä. 

Pääsemme Joonaksen ja Nikon luo. Poikaystäväni pussaa minua poskelleni. "Toi meni nyt vähän ohi", sanon. Joonas pudistaa päätään huvittuneena ja painaa sitten suukon huulilleni. Hymyilen hänelle tyytyväisenä ja kiedon toisen käteni hänen lantion ympärille. 

"Nähäänkö koulun jälkeen?" kysyn. "Sori, mutta mä meen käymään Joelilla. Se halus kuulemma jutella jostain", Joonas sanoo ja näyttää pahoittelevalta. "Ei se mitään. Kiva, että te alatte tulla juttuun", sanon hymyillen. Joonaskin alkaa hymyillä pienesti. Hän painaa huuulensa minun omilleni. 

"Meki ollaan täällä vielä", Niko sanoo hetken päästä, kun emme ole vieläkään lopettaneet suutelemista. Erkanen Joonaksen huulista vastahakoisesti ja siirrän katseeni Nikoon. "Ei saa Niko keskeyttää herkkää hetkeä", Aleksi sanoo huvittuneena. "Niinpä", sanon ja painan huuleni takaisin Joonaksen omille. 

~~~
Sanoja 541
Että mä rakastanki päiväunia