Olnas

13.

~Olli~

Makaan sohvalla pää Joonaksen sylissä. Hän siis istuu ja näprää hiuksiani. En edes tiedä, miten päädyimme tähän. Ei sillä edes kyllä väliä ole. Tässä on hyvä olla ja se riittää.

"Muistaks sä, mitä sä teit eilisissä bileissä?" Joonas kysyy yhtäkkiä. Siirrän katseeni häneen kysyvänä. Minä en suoraan sanottuna muista eilisistä bileistä paljoakaan. Jotain hämäriä muisti kuvia minulla on, mutta ne ovat niin käsittämättömiä, että en sitten tiedä niiden toden peräisyydestä....

"Teinkö mä jotain?" kysyn. Joonas katsoo minua hieman säikähtäneenä. Mitä minä olen oikein mennyt tekemään... Voisin tällä hetkellä lyödä itseäni suoraan naamaan. Tuohon poskeen. Eikö se sopisi siihen. Punainen läpsäisy jälki.

"E-et. M-mä vaan m-mietin muistaks sä m-mitään siitä ylipäänsä", Joonas takeltelee kääntäen katseensa pois minusta. Huomaan punan hänen kasvoilla. Nousen istumaan ja katson häntä. Tai siis koitan katsoa häntä silmiin, mutta hän välttelee katsettani.

Otan häntä leuasta kiinni ja käännän hänen kasvot itseäni päin, josta hän säikähtää hieman. Hymyilen hänelle lempeästi. "Sä voit kyl kertoo, mitä mä tein. Mähän sen tein, joten mun tässä pitäis hävetä, jos se on sellanen asia", sanon.

Joonas nielaisee hieman. "S-sä to-ta öh sä sä su-suutelit mua a-aika mo-monesti", hän kertoo varovasti. Hän katsoo minun ohi jännittyneen oloisena. Eli ne hatarat muistikuvat olivat ihan oikeita... Onkohan Joonas minulle vihainen. Ei siltä vaikuta, mutta tuskin hän nyt arvostaakaan, että minä tungin kieltäni kännissä hänen kurkkuun. Vai...

"Tykkäsiks sä siitä?" kysyn. Joonas siirtää katseensa nopeasti minuun ja katsoo minua silmät suurina. Hän aukoo suutaan, muttei saa sanottua sanaakaan.

"M-mä e-en muista", Joonas sanoo hiljaa. Tyhmäkin tajuaa, että tuo on vale, mutta ehkä minä virkistän hänen muistia. Nojaudun lähemmäs blondia odottaen, miten hän reagoi siihen.

Kun hän ei liiku kauemmas, menen niin lähelle, että voin tuntea hänen hengityksen kasvoillani. Huulemme hipovat toisiaan. "Saanks mä auttaa sua muistamaan?" kysyn lähes kuiskaten. Joonas nyökkää ihan pienesti.

Painan huuleni hänen omille. Liikutan niitä hitaasti ja varovasti. Suutelen Joonasta kuitenkin rohkeammin, kun hän vastaa hennosti. Nousen istumaan hajareisin hänen syliinsä ja annan käsieni eksyä hänen hiuksiin.

Erkanen suudelmasta ja vedän Joonaksen päätä hellästi taaksepäin. Painan huuleni hänen kaulalle ja näykin vaaleaa ihoa antaumuksella. Ja imen, nuolen ja puren pienesti. Joonaksella voi olla ongelmia myöhemmin... Tällä hetkellä hän kuitenkin vaikuttaa nauttivan tästä. Hän nimittäin huokailee hiljaa ja pitää käsiään lantiollani.

Jätän hetken päästä hänen kaulan rauhaan ja katson häntä silmiin hymyillen. "No. Tykkäsitkö?" kysyn. Joonas aukaisee suunsa, mutta juuri sillä hetkellä ovikello soi. Katsomme toisiamme silmiin hämmentyneinä hetken. Sitten Joonaksen ilme kuitenkin kirkastuu.

"Aleksi kysy, että voiko tulla tänne ja mä sanoin, että joo", Joonas kertoo. Nyökkään ahaa elämyksen vallatessa mieleni. Eli se on Aleksi, joka soittaa nyt tuolla ovikelloa.

Nousen pois Joonaksen päältä, jotta hän pääsee avaamaan oven. Katson hänen peräänsä hetken, mutta kun hän katoaa näköpiiristäni lasken katseeni käsiini ja mietin mitä helvettiä juuri tein. Minä suutelin Joonasta. Selvänä. Ja olin tehnyt saman eilen bileissä. Eikä suutelu jäänyt vain hänen huuliin. Vaan aiheutin hänelle luultavasti mukavat fritsut. Niissä onkin selittäminen vanhemmille. Ellei hän osaisi peittää niitä. Ehkä minä koitan auttaa häntä asian suhteen.

~~~
Sanoja 505
No niin olkaa hyvä. Sain vittu vihdoin ja viimein kirjotettua tän -takkuillen kylläkin- luvun valmiiksi. Jaaaaa nyt julkasen tähän perään ensimmäisen luvun uudesta ficistä😬