Olnas

6.

~Joonas~
Räplään hermostuneena hupparini hihaa. Tunti on loppumassa ja esitelmämme ei ole läheskään valmis. Se tarkottaisi sitä, että minun pitäisi puhua Ollille vapaa-ajalla ja muutenkin. Ei siinä muuten mitään. Minusta olisi oikeastaan kiva tutustua ja puhua, mutta Olli ei vaikuta olevansa iloinen asiasta. Saan varmaan tehdä esitelmän yksin valmiiksi. Eihän siinä kyllä mitään uutta olisi. "No niin. Tunti loppuu ihan kohta, joten pistäkää koneet pois. Jos ette saaneet esitelmää vielä valmiiksi, tehkää se vapaa-ajalla ensi kerraksi", opettaja sanoo. Vilkaisen nopeasti Olliin. Mikäköhän hänen sukunimi on? "M-mä voin k-kyl tehä tän yksin kotona loppuun", sanon ääni hieman väristen. Olli katsoo minua ja pudistaa päätään. "Mä teen kyllä oman osuuteni siitä esitelmästä", hän sanoo ja nousee seisomaan. Nyökkään pienesti katsomatta häneen. "Tuu tänää kuuelta meille niin tehään toi loppuun", Olli sanoo. Katseeni nousee salamana kiharahiuksiseen poikaan edessäni. Hänen huulilla lepää pienen pieni hymy. Nyökkään hämmentyneenä. Luulin, ettei hän halua olla missään tekemisissä kanssani. Tapahtuuko tämä oikeasti? Olli ottaa reppunsa ja painelee sitten ulos luokasta. Vien oikean käteni vasemman käteni iholle ja nipistän sitä. "Aih...", mutisen. Hieron ihoa hetken ajatuksissani. Olen siis menossa tänään Ollin luokse. Tuon pojan, joka noh olisi voinut olla kivempikin minua kohtaan. Toisaalta hymyilihän hän jo ihan pienesti... Ehkä hän vain lämpeää hitaasti ihmisille. Niin haluan toivoa. Hän nimittäin vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että haluan oppia tuntemaan hänet. Nousen seisomaan ja otan reppuni. Otan koneen pulpetilta ja käyn viemässä sen paikalleen. "Joonas", opettajan ääni havahduttaa minut. Käännän katseeni häneen ja nyökkään merkiksi, että kuuntelen. "Jos ymmärsin oikein, sinä soitat kitaraa?" opettaja sanoo kysyvästi. Nyökkään. "Ajattelin vain, että jos sua kiinnostaa niin täältä löytyy kyllä bändi toimintaakin vapaa-ajalle", opettaja kertoo hymyillen. Nyökkään ja hymyilen pienesti. Olisihan se ihan kiva, mutta en nyt tiedä sitten kuitenkaan... Soitan mieluummin yksin omassa rauhassa. Poistun luokasta käytävälle ja lähden etsimään matikan luokkaa.

_ _ _

Sörkin ruokaa lautasellani ja vilkuilen välillä ympärilleni koulun ruokalassa. Huomaan mustahiuksisen pojan, joka katsoo minua. Hän hymyilee ja katsoo minua suoraan silmiin. Huulilleni nousee varovainen hymy. Pian poika nousee ja ottaa tarjottimensa käsiinsä. Pari muuta poikaa ja yksi tyttö katsoo hänen toimia hämmentyneinä. Näen, että he puhuvat hetken ja sitten mustahiuksinen poika kävelee luokseni ruokalan nurkkaan, jossa istun yksin. Poika laskee tarjottimen pöydälle minua vastapäätä ja istuu alas. "Moi. Mä oon Aleksi", poika esittäytyy hymyillen. "Moi. Mä oon Joonas", sanon. "Okei. Ootko sä uus? Oon ite vasta seiskalla, mutta en muista nähneeni sua ennen", Aleksi kysyy. Nyökkään. "Joo. Alotin eilen tääl koulus ysillä", kerron. Aleksi nyökkää samalla, kun hänen mustat hiukset valahtavat hänen silmille. Hän sukii ne pois silmiensä edestä ja katsoo minua uteliaasti. "Mikä sun ig on?" Aleksi kysyy. "Hae ihan vaan Joonas Porko niin sä löyät sen", sanon. "Joonas mikä?" Aleksi kysyy ja katsoo minua ehkä hieman huvittunut ilme kasvoillaan. "Joo mä tiiän, että se on lähellä sitä, mutta n:än sijaan siellä on k eli PorKo", sanon. Aleksi nyökkää. "Sori. Sun sukunimi on vaan nii lähellä pornoa, että kuulin väärin", Aleksi pahoittelee. Hymähdän. "Ei se mitään. Ei se ees oo läheskään niin paha juttu, kuin mitä oon kuullu", sanon. Aleksi nyökkää. "Onks se tää?" hän kysyy ja näyttää minulle puhelimensa näyttöä, jossa näkyy minun ig profiili. Nyökkään. Hän kääntää puhelimen taas itseensä päin ja oletan hänen painavan sitten seuraa nappia. Hän sulloo puhelimen housunsa taskuun ja katsoo minua sitten hymyillen. Ensimmäinen kaverini. Ainakin toivottavasti.

~~~
Sanoja 548
"Wish we could turn back time to the good old days. When our momma sang us to sleep, but now we're stressed out."