Olnas

39.

~Joonas~

"Joonas tuu jo!" Olli huutaa eteisestä. "Joojoo! Heti, kun mä löydän mun puhelimen!" huudan takaisin. "Missä helvetissä se voi olla?" mutisen itsekseni samalla, kun käännän huonettani ylösalaisin. Olemme menossa siis viettämään iltaa jätkien kanssa, mutta minä en löydä mistään erästä tiettyä kapistusta. Olemme jo myöhässä. Tiedän, että tulemme kuulemaan vittuilua aiheesta. 

Kuulen lähestyvät askeleet. Olli kurkkaa huoneeseeni. "Ooks sä varma, että se on täällä?" hän kysyy. Nyökkään. "En mä oo vieny sitä mihinkään muualle tästä huoneesta", sanon ärtyneenä samalla, kun kumarrun katsomaan sängyn alle. Jos se olisi tippunut sinne sängyltä. "Se on sun farkkujen taskussa", Olli sanoo. Nousen takaisin seisomaan ja alan esittää vastaväitteitä mutta hiljenen, kun tajuan Ollin puhuvan totta. 

"Mitä helvettiä se täällä tekee? Mä katoin nää taskut jo mutta en löytäny tätä", ihmettelen kulmat kurtussa. "Kaikki on joskus huolimattomia", Olli sanoo olkiaan kohauttaen. Hymähdän. Niin tosiaan on. Myös sinä, joka kävelit suoraan seinään.. Tämän samaisen ongelmakapistuksen syytä sekin. 

"No mut mennään nyt. Ollaan jo myöhässä. Jätkät varmaan oottaa", Olli sanoo. Nyökkään. Poistumme huoneestani ja kävelemme rappuset alakertaan ja sitten eteiseen. Puemme ulkovaatteet päällemme ja vedemmä kengät jalkoihimme. "Moikka!" huudahdan ja avaan sitten ulko-oven. Astun raikkaaseen ulkoilmaan Olli perässäni. Ja näin alkaa matka kohti Nikon kotia. 

Olli nappaa käteni omaansa ja alkaa heiluttaa toisiinsa kietoutuneita käsiämme. "Onko pakko?" kysyn. Olli lopettaa ja kääntää katseensa minuun. "Älä oo äkänen. Tänään pietään hauskaa. Ei kiukutella", Olli sanoo. Tuhahdan. "Ihan oikeesti Joonas", Olli sanoo ja pysähtyy. Käännyn häneen päin. "Sori. Oon vähän kiree. Mä koitan muuttaa asennetta", sanon ja hymyilen pienesti. Olli painaa suukon poskelleni ja jatkaa sitten kävelyä. 

_ _ _ 

"Kukaan ei sit livistä niistä tanssiaisista perjantaina. Mä en kärsi niissä yksin", Niko vannottaa ja katsoo meitä kaikkia. Meillä on siis perjantaina koulussa tanssiaiset illalla. Jotkut luokat keräävät niissä rahaa eli tämä on ihan joidenkin oppilaitten suunnittelema tapahtuma. Kaikki koululaiset kuitenkin lähes pakotetaan mukaan, koska sillä tavalla saa yhdestä päivästä muutamia tunteja pois. Joten fiksuinta on vain mennä sinne. 

"Ehkä sulle pitää ettiä joku muija niin sä et olis niin yksinäinen", Joel sanoo virnistäen. Niko pudistaa huvittuneena päätään. "Mulle riittää ihan kaverit tällä hetkellä", hän toteaa. Minä nyökkään ymmärtäväisesti. Ihan täysin normaaliahan se on, ettei halua vielä tässä iässä sitoutua romanttisesti. Tuskin minä itsekään olisin siihen valmis ollut ellei kyseessä olisi ollut Olli.

"Mutta ette oikeesti livistä", Niko sanoo. "Ei ei", Olli sanoo. "Pitääkö sinne olla muuten astetta hienommat vaatteet?" Joel kysyy. Hänhän tosiaan on jo lukion ensimmäisellä, joten hänen ei olisi pakko tulla tanssiaisiin, mutta koska Aleksi saa tuoda hänet mukanaan, miksi hän jäisi kotiin. Ei Aleksi varmaan sallisi sitä. Ihan hyvä vain, että Joel tulee myös niihin. Muuten Aleksi rypisi itsesäälissä koko illan ja murjottaisi. 

"Ei se ehkä ihan pakollista oo, mutta mä haluun nähä sut hienoissa vaatteissa", Aleksi vastaa poikaystävälleen virnistäen. Joelinkin huulille ilmestyy virnistys, minkä jälkeen he uppoutuvat johonkin omaan maailmaansa. Tarkemmin ottaen toistensa suihin.. 

"Miten sun äitin kaa muuten?" Niko kohdistaa kysymyksensä Ollille. "Hyvin. Se tuli järkiinsä ja sen jälkeen ei oo ollu ongelmia", Olli kertoo. Niko nyökkää. "So everything's fine?" hän sanoo kysyvästi. Nyökkäämme. "Ja varmaan noillaki on", Olli sanoo naurahtaen ja nyökkää suutelevaan kaksikkoon päin. Pudistan päätäni huvittuneena.

~~~
Sanoja 515