Olnas

26.

~Joonas~

Silitän Ollin hiuksia. Heräsin hetki sitten. Olli taas ei ole vieläkään herännyt, vaikka hän nukahti ennen minua. Toisaalta minä olin ehtinyt nukkua muutaman tunnin, ennen kuin hän herätti minut.

Ravistan hieman päätäni ja keskityn vain tähän hetkeen. Olli makaa puoliksi päälläni. Hän on painanut päänsä rintakehälleni ja tuhisee siinä tyytyväisenä. Hän näyttää rauhalliselta. Ihan suotavaa hänelle, että hän saa nukkua rauhallisesti eilisiä tapahtumia ajatellen.

En vieläkään tajua, miten hänen äiti oli niin idiootti. Tulisikohan hän koskaan hyväksymään, että minä seurustelen hänen pojan kanssaan? Toivottavasti. Ollin takia. En halua, että Olli menettää äitinsä sen takia, että hän seurustelee minun kanssani.

Nostan katseeni Ollista, kun oveeni koputetaan ja sitten se aukaistaan. Äitini katsoo minua ja Ollia hämmentyneenä. “Huomenta.. Miten Olli täällä on?” hän kysyy ihmeissään. “Mä tuun kohta alas ja selitän sitten. Käykö?” kysyn. Äitini nyökkää ja poistuu sulkien oven perässään.

Lasken katseeni taas Olliin ja silitän hetken hänen hiuksiaan. Sitten työnnän hänet varovasti pois päältäni ja nousen pois sängystä. Otan tuoliltani shortsit ja vedän ne jalkoihini. Huppari minulla oli jo ennestään, koska se jäi yöllä päälleni.

Painan Ollin hiuksiin suukon. Että hänen hiukset tuoksuvatkin hyviltä! En kestä. Miten voisin muka lähteä ja jättää tuon suloisuuden yksin tänne? Nyt Joonas! Käyt vain äkkiä alhaalla selittämässä vanhemmillesi Ollin tilanteen. Sitten voit palata hänen luokseen.

Nyökkään päättäväisesti ja lähden sitten huoneesta. Suljen oven hiljaa ja kävelen sitten rappuset alas. Menen keittiöön, jossa äitini ja isäni istuvat pöydän ääressä. Julia katsoo olohuoneessa Muumeja. Söpöä.

Otan kaapista lasin ja täytän sen vedellä. Sen jälkeen istun pöydän päätyyn. “Äitis kerto, että Olli on täällä?” isäni sanoo kysyvästi. Nyökkään. “Se tuli tänne yöllä”, kerron. “Miksi?” äitini kysyy varovasti.

“Se kerto sen äitille, että seurustelee pojan kanssa eikä se sit ottanu sitä hyvin vastaan”, kerron. Anteeksi Olli, mutta minun on pakko kertoa tämä vanhemmilleni. Et voi jäädä tänne, jos he eivät tiedä totuutta.

“Sen mielestä ei oo oikein, että pojat seurustelee keskenään. Ja selitti se ilmeisesti muutaki, mut tuskin se on tarpeellista tietoa”, kerron. Äitini katsoo minua hieman surullisesti ja nyökkää.

“Ei Olli kuulemma voinu jäädä sinne nii se tuli tänne sit”, lopetan kertomukseni. “Yöllä?” äitini kysyy. Nyökkään. “Yheltä, kun sen äiti oli varmasti nukkumassa”, sanon. Äitini nyökkää. Isäni näyttää mietteliäältä.

“Voiko Olli olla täällä jonku aikaa?” kysyn ja katson vanhempiani anovana. En halua, että Olli joutuu mennä kotiinsa kuuntelemaan äitiään. Vanhempani vilkaisevat toisiaan. Katson heitä jännittyneenä.

“Eiköhän se voi siks aikaa, että tää tilanne vähän rauhottuu ja kumpiki on valmiita puhumaan asiallisesti”, isäni sanoo. Äitini nyökkää hymyillen.

“Mitä tapahtuu?” siskoni kysyy kävellen keittiöön. Isäni nostaa hänet syliinsä. “Joonaksen poikaystävä Olli asuu täällä hetken”, äitini kertoo Julialle. Julian ilme kirkastuu. “Olli on kiva. Se rakensi mun kaa eilen majan”, Julia kertoo. Naurahdan.

“No mut mä meen kattomaan, oisko Olli jo heränny”, sanon ja nousen seisomaan. “Mä tuun mukaan!” siskoni ilmoittaa. “Ihan vapaasti”, sanon hymyillen. Siskoni rimpuilee itsensä alas isämme sylistä ja lähtee sitten jo kohti yläkertaa. Minä kiitän vielä vanhempiani ja lähden sitten hänen peräänsä.

Löydän Julian istumassa Ollin vierellä sängyllä. Olli hieroo silmiään ja hymyilee tytölle. “Huomenta”, sanon. “Huomenta”, Olli sanoo ääni käheänä. Kävelen sängyn luo ja istun sille. Painan suukon Ollin huulille. Siskoni irvistää, mille minä ja Olli naurahdamme.

~~~
Sanoja 523
Ja ik se on vähän outoa, että poikaystävä vaan tulee asumaan jokski aikaa toisen luo mutta tää on ficciä so edes taivas ei oo rajana 💁🏼‍♀️xd