Olnas

12.

~Joonas~
Herään ja tunnen lämpimät kädet ympärilläni. Räväytän silmäni auki ja kurkkaan taakseni. Olli nukkuu sikeästi. Hän on kietonut kätensä ympärilleni ja painanut kasvonsa minun paljaalle selälle. Tunnen punan, joka nousee kasvoilleni. Tämä on ilmeisesti seuraus, kun päästä Ollin nukkumaan samaan sänkyyn itsensä kanssa. Puna kasvoillani pahenee, kun Olli vetää minua lähemmäs itseään, jos se edes on mahdollista enää. Hän liikauttaa kättään, joka on asettunut rintakehälleni. Miten helvetissä tämä meni tähän?! Ollihan periaatteessa koskettelee minua. Onneksi sentään ylhäältä eikä alhaalta... JA SIINÄ PAHA MISSÄ MAINITAAN. Ollin käsi menee jostain syystä alemmas. Se on tällä hetkellä mahallani. Hengitykseni nopeutuu ja kehoni jännittyy. Onko tuo jätkä todella unessa?! On. 1: Miksi helvetissä hän tekisi näin hereillä? 2: Voin tuntea ja kuulla, että hän on sikeästi unessa. Otan Ollin kädestä kiinni ja pysäytän sen. Irroitan hänet varovasti itsestäni ja nousen istumaan nojaten seinään. Olli haalii käteensä minun tyynyn ja alkaa halata vuorostaan sitä. Huokaisen pienesti. Mikä takiainen hän oikein on? Aika söpö sellainen kyllä... Muistaakohan hän eilisestä yhtään mitään? Jos ei, en tiedä, mitä teen. Hän on nimittäin saattanut saada minut kuseen. Olen kusessa kaveriini. Voi vittu, miten hienosti meni sitten tämäkin Joonas. Kurotan varovasti silittämään hänen hiuksia. Suin niitä pois hänen kasvoilta. Hän ei hätkähdä. Sikeäuninen ilmeisesti. Silitän hänen hiuksia. Katseeni harhailee hänen huuliin. Ne ovat pienesti raollaan. Painan varovaisen suukon hänen poskelle ja nousen sitten sängystä. Voisin kai hakea tuolle kikkura päälle varulta ämpärin. Tuskin hän muistaa, missä vessa on ja jos hänellä on huono-olo, saisin vielä siivota oksennuksia lattialta. Noudan ämpärin ja vien sen huoneeseeni sängyn viereen. Sitten päätän mennä syömään itse jo aamupalaa. Itselläni ei ole oikeastaan minkäänlaista krapulaa. Enhän minä juonut paljon mitään. Vähän litkin sitä jotain paskaa.

_ _ _

Istun sohvalla ja selaan puhelintani, kun alan kuulla ylhäältä vaimeaa oksentamista. Suljen puhelimeni ja nousen pois sohvalta. Menen olohuoneesta portaiden luon ja kapuan ne ylös. Katson Ollia, joka oksentaa parhaillaan ämpäriin. Hän lopettaa ja sulkee silmänsä. Hän hengittää rauhallisesti. "Voi sua raukkaa", lässytän. Olli kääntää katseensa minuun. "Todellakin raukka. Ehkä tää helpottais, jos saisin läheisyyttä", Olli sanoo hymyillen viekkaasti. Hymähdän. "Tuu alakertaan niin saat vettä ja särkylääkettä", sanon ja käännyn ympäri. Poistun huoneesta ja menen portaat takaisin alakertaan. Menen keittiöön, lasken hanasta lasiin vettä ja alan etsiä sitten särkylääkettä. Tuonne he taisivat pistää lääkkeet. Avaan yhden yläkaapin oven. Lääkkeet ovat toisella hyllyllä, jonka takia joudun varvistaa hieman. Nostan käteni ja olen ottamassa lääke koria, kun tunnen kädet ympärilläni. Saan korin käteeni, joten lasken sen työtasolle ja käännyn ympäri Ollin otteessa. "Mä en kuullu, kun sä tulit", sanon. Olli virnistää. Ei nyt vittu saatana tuota jätkää! "Ehkä, kun en mä tullu", hän sanoo. Tunnen punan nousevan kasvoilleni. Katson kaikkialle muualle paitsi Olliin. Hän hymähtää, painaa suukon poskelleni ja päästää minusta sitten irti. "Tossa on vettä", sanon ja osoitan vesilasia työtasolla. Olli nyökkää ja ottaa lasin käteensä. Hän juo sen hetkessä tyhjäksi. Oksennuksen maku suussa ei ilmeisesti ollut kovin mieluisa... Käännyn taas lääke korin puoleen ja etsin sieltä Ollille särkylääkkeen. Ojennan hänelle särkylääkkeen, jonka hän ottaa vastaan kiittäen. Nostan korin takaisin paikalleen ja suljen sitten kaapin oven. "Sä muuten ahistelit mua unissas", kerron hieman huvittuneena. Olli katsoo minua pahoittelevana. "Sori. Ois kai pitäny kertoo, että oon nukkuessa aikamoinen säheltäjä, jos niin vois sanoo. Takerrun joko toiseen tai potkin sen sängystä", Olli sanoo. "No sä onneks takerruit muhun etkä heittäny lattialle", sanon naurahtaen. "Niih", Olli sanoo. "Haluuks sä aamupalaa? Mä söin jo sillä välin, kun sä vielä nukuit", kysyn. "Ei pysty nyt", Olli sanoo pudistaen päätään. Nyökkään. "Onks sulla kiire kotiin?" kysyn varovasti katsoen maahan. "Ei. Mitä aattelit?" Olli kysyy. "Jos sä olisit halunnu jäädä vielä hengaamaan. Katottais, vaikka Netflixiä tossa sohvalla", ehdotan jännittyneenä. "Kuulostaa kivalta. Pistän vaan porukoille viestii, että tuun vasta myöhemmin kotiin", Olli sanoo. Uskallan nostaa katseeni häneen. Hän hymyilee. Omillekin huulilleni nousee varovainen hymy.

~~~
Sanoja 626
Okei mä haluun vähän selventää että mulla ei siis varsinaisesti ole ongelmia kirjottaa näitä ficcejä tai kirjottamisen kaa ylipäänsä. Se julkaseminen tökki tossa koska halusin kadota maailmalta. Ja öööö nii siis en jaksa vastailla kommentteihin so anteeksi siitä. Ja en tiedä miksi koin tarvetta sanoa tän ja tää on tosi sekavaa. Joo moikka xd