For the Moon

1.

Kaksi kuukautta myöhemmin

"Mua jännittäääää", ruskeahiuksinen poika inahti ääni pingottuneena tiukalle kuin kuminauha.

"Mä tiedän, Felix, oo jo hiljaa tai me ei kuulla, mitä ne sanoo."

Jeongin käänsi katseensa pois vähän matkan päässä seisovasta kaksikosta ja katsoi sinne, minne noista pidempi oli osoittanut.

Jännittyneesti liikahtelevan opiskelijajoukon eteen oli ilmestynyt puhujankoroke, jolle oli jo kerennyt kiivetä rauhallisen näköinen nuorimies – tai nuorelta hän ainakin näytti – joka järjesteli nyt papereita edessään.

Ilmeisesti muutkin uusista oppilaista olivat tajunneet tapahtuneen, sillä kiivas supina alkoi levitä ihmisten seassa. Hän oli selvästikin joku tärkeä henkilö – tosin sen Jeongin tajusi itsekin.

Kuiskutus kuitenkin katkesi kuin seinään, kun korokkeella seisova mies alkoi puhua. "Hei kaikki uudet oppilaat! Onpa ilo tavata teidät. Minä olen Kim Namjoon, tämän koulun rehtori, jos niin nyt voi sanoa."

Rehtorin takana seisova aikuisrivi pyöritteli silmiään puhujalle, ja Namjoonin kasvoille ilmestyneen hymyn perusteella pystyi sanomaan, että hän tiesi, mitä tapahtui hänen takanaan. Pian hymy vaihtui kuitenkin takaisin aiempaan versioon itsestään ja puhe jatkui:

"On mahtavaa, kun näin moni on jälleen hakenut – ja päässyt – sisälle tähän oppilaitokseen. Tämä on suuri kunnia." – lisää silmien pyörittelyä – "Mutta jotta te ette nyt aivan kyllästyisi kuoliaiksi, niin mennäänpä käytännönasioihin..."

"Miten kukaan voi edes kuvitella, että me kylläs-"

"Hys, Felix", pidempi komensi ystäväänsä.

"Eli siis, teistä jokainen saa huonekaverin, oikeastaan kaksi sellaista. Jaetaan ne aivan hetken kuluttua. Sitä ennen haluaisin muistuttaa meidän tärkeimmästä säännöstä: Tämä oppilaitos on tarkoitettu kaikille mukavaksi ja turvalliseksi paikaksi, joten ketään ei saa kiusata tai nimitellä minkään syyn takia. Me ollaan kaikki täällä samanarvoisia, eikä syrjintää hyväksytä millään tasolla. Muistakaa siis olla toisillenne ystävällisiä ja mukavia. Myös meidän mahtavalle henkilökunnalle."

Jeongin oli vaikuttunut. Hän piti rehtorin äänensävystä ja tuon tavasta puhua rennosti mutta vakuuttavasti.

"Loppuihin säännöistä saatte tutustua omissa huoneissanne, paperilippuiset löytyvät omilta yöpöydiltänne. Toivoisin, että jokainen teistä lukee ne. Oppitunnit alkavat tämän viikon keskiviikkona, joten teillä on pari päivää aikaa tutustua paikkoihin. Sitten huonejakoihin."

Pinkkihiuksinen rutisti matkalaukkunsa kahvaa lujemmin ja toivoi, toivoi todella, että saisi mukavat huonekaverit. Muutenhan koko lukuvuodesta voisi tulla yhtä piinaa.

"Eli siis, oppilaitos on jaettu itä- ja länsiosaan, joissa sijaitsevat majoitustilat. Opetustilat ovat keskellä ja osittain myös länsi- ja itäosissa, mutta vain alemmissa kerroksissa. Pojille ja tytöille on majoitustilat erillään, joihin vastakkaisella sukupuolella ei ole asiaa. Hengailua varten on oleskelupaikkoja ympäriinsä oppilaitosta, jonne kaikki ovat tervetulleita. Jos tunnet olevasi jotain muuta kuin edellä mainittuja sukupuolia tai on sinulla jotain muuta kysyttävää aiheeseen liittyen, pyydän ottamaan yhteyttä henkilökuntaan, jos et ole sitä vielä tehnyt. Sen voi tehdä ihan rauhassa, kukaan täällä ei tuomitse sinua."

Tunnelma oli hieman kiusallinen, mutta kuitenkin myös jollain tavalla helpottunut. Oikeastaan koko oppilaitos näytti olevan hirveän rento.

"No niin. Eli siis jokaisella käytävällä on oma valvoja, joka toimii samalla teidän läheisimpänä tukihenkilönänne, jolta voi aina kysyä tai hakea apua, jos yhtään tuntuu siltä. Jokainen käytävä saa myös oman symbolinsa, joka tylsästi on jokin aakkosista."