For the Moon

35.

"Hei, Jeongin! Ootas nyt. Mihin sä oot taas menossa?" Felix sanoi napakalla äänellä. Jeongin pysähtyi käsi ovenkahvalla ja kääntyi hitaasti ystäväänsä kohti.

Seungmin oli lähtenyt heidän muiden ystäviensä kanssa musiikkiluokille laulamaan. Vain Jeongin ja Felix olivat jääneet huoneeseensa koulukirjojen kanssa. Tosin heistä molemmat olivat nyt valmiita, ja Jeongin oli yrittänyt livistää Hyunjinin luokse.

Yritys oli epäonnistunut.

"Jeongin."

"Äh, en minnekään."

"Etpä", Felix murahti epäuskoisella äänellä. "Sä oot menossa taas sinne sun jätkäs luo... Hyunjinko se oli?"

Jeongin hiljeni, päästi otteensa levahtamaan kahvalta ja nojautui laiskasti ovea vasten. Hänestä tuntui vähän siltä, että oli saanut vaikutteita Hyunjinilta, ja osasi ottaa asiat nykyään jollain tapaa rauhallisemmin.

"Itse asiassa... joo."

"Oikeesti?" Felix kysyi hämmästyneenä. Hän ei ollut uskonut, että Jeongin antaisi periksi... ainakaan näin helposti.

"No joo. Saanko mennä nyt?" Jeongin kysyi malttamattomana. Hän halusi Hyunjinin luokse.

"Jos otat mut mukaan", pähkinähiuksinen sanoi hitaasti ja hymyili viekkaasti.

Jeongin pudisti päätään. "Ei tuu kauppoja."

"Jeonginnnnn", Felix aneli taikoen kasvoilleen koiranpentuilmeen.

Jeongin huokaisi. Pitäisikö hänen?

"No okei. Mutta älä kysele sitten liikaa", Jeongin huoahti.

"En", Felix lupasi tarjoten ystävälleen pikkurilliään.

Jeongin tarttui siihen aavistuksen epäröiden. "Et sitten oikeesti."

"En, en", Felix hymyili. Punapää veti syvään henkeä ja mietti, olikohan tämä hyvä idea.

¤

"Jeongin, minne me ollaan menossa?" Felix kysyi jonkin sortin pelkoa äänessään. Hän katsoi ystäväänsä ja näytti yhtäkkiä kauhistuneelta. "Ei kai tää oo joku sun alter ego, joka on psykopaatti sarjamurhaaja ja aikoo tappaa mut raa'asti ja kivuliaasti jossain täällä maan alla, eikä kukaan tuu löytään mua ainakaan viiteen viikk-"

"Mitä sä höpötät?" Jeongin huokaisi keskittyen perille löytämiseen. Hän piteli ystäväänsä kädestä ja johdatteli tuota eteenpäin pimeällä käytävällä. "Mähän sanoin, että älä kysele liikaa."

"No mut se, ettei kysele liikaa ei tarkota, ettei sais kysellä ollenkaan", Felix sanoi surkeana.

"Ei, Felix, mä en ole psykopaatti sarjamurhaaja, joka aikoo tappaa sut tänne maan alle, eikä kukaan löydä sua ainakaan viiteen viikkoon – miks muuten just viiteen?"

"Ihan sama", lyhempi mutisi ja puristi toisen kättä aavistuksen. "Kumminkin Hyunjin aikoo murhata meiät molemmat..."

"Perillä ollaan", Jeongin totesi hiljaa pysähtyessään lukitun oven eteen. Hän pystyi aistimaan Felixin tärisevän pienesti.

"Sun jätkäs on oikeesti joku psykopaatti. Se on lukittuna sen huoneeseen koulun kellarissa."

Jeongin naurahti. Niinhän tästä pystyi helposti päättelemään. Mutta ei Felix arvaisi totuutta edes villeimmissäkään kuvitelmissaan.

Hän aukaisi salvan ja veti oven auki.

Hyunjin istui sängyllään risti-istunnassa ja tuijotti kaksikkoa jäisillä silmillään saaden Felixin polvet notkahtamaan. Jeongin päästi irti ystävänsä kädestä ja asteli hymyillen pitkähiuksisen luokse.