For the Moon

39.

Jeongin katseli ystäviään.

Changbin oli puristanut Felixin lujasti syliinsä, ja he huojuivat sivulta toiselle heppoisella satulapenkillä. Molempien huulilla oli leveät hymyt, vaikka Felixin silmistä näkikin, että tuo oli itkenyt ihan pari hetkeä sitten.

Minho piteli poikaystäväänsä vyötäröltä, Jisungin toinen käsi oli pidemmän kaulan ympärillä. Toiseen oli puristettu mikrofoni, johon välillä laulettiinkin. He suutelivat toisiaan hävyttömästi ja liikahtelivat tavalla, jota joku olisi ehkä voinut kutsua tanssimiseksi, mutta jota Jeongin kutsui nuoleskelun tanssivariaatioksi.

Seungmin ja Bangchan olivat vähän enemmän tosissaan laulamisesta, mutta kyllä hekin ottivat epämääräisiä tanssiaskelluksia. Bangchan pyöräytti nuorempaa käsivarsillaan ja sai tämän nauramaan. Jeongin oli totta puhuen hyvin hämmästynyt, että Seungmin oli suostunut mihinkään tällaiseen.

Jeongin puolestaan istui yksin sohvalla. Ja niin. Katseli ystäviään.

Hänellekin oli tarjottu mikkiä, häntäkin oli pyydetty tanssimaan, mutta hän oli kieltäytynyt tiukasti. Jeongin ei oikeastaan tiennyt miksi, mutta häntä ei yhtään huvittanut tanssia, ja laulaminen ei aiemminkaan ollut tullut kysymykseenkään.

Ehkä se johtui siitä, että hän oli laulanut vain Hyunjinille. Tanssinut vain hänen kanssaan.

"Jeongin", väsynyt ääni kutsui hiljaa saaden Jeonginin heräämään ajatuksistaan. Felix istui hänen viereensä sohvalle ja nojautui kevyesti ystäväänsä vasten.

"Miten menee?" Jeongin kysyi katsellen laulamaan noussutta Changbinia ennen kuin kiinnitti huomionsa tämän poikaystävään.

Felix huokaisi, mutta hymyili pienesti. "En nyt tiiä. Varmaan koulustressitki ja kaikki muuki purkautuu nyt kerralla, että ei nyt mitenkään erityisen hyvin. Mutta kyllä mä pärjään."

"Mm... Puhuitteks te?"

"Jonku verran, mutta kyllä mää pääsen itkemään varmaan vielä pari kertaa ennen ku tää on käsitelty ees jotenki. Tunteista puhuminen on ihan hanurista."

Jeongin hymyili. Felix painoi päänsä ystävänsä olalle ja sulki silmänsä väsyneenä. Ei kestänyt kauaa, kun tuo oli jo unessa.

Felix oli oikeassa. Tunteista puhuminen oli monesti vaikeaa. Koskaan ei tiennyt, osasiko selittää oikein. Koskaan ei tiennyt, miten muut reagoisivat. Koskaan ei tiennyt, antaisiko itsestä vahingossa väärän kuvan tai suuttuisiko toinen. Saattoi sanoa jotain väärää tai sellaista, jota toinen ei hyväksynyt tai ymmärtänyt.

Se oli vaikeaa ja jopa pelottavaa, mutta yleensä ei ollut vaihtoehtoja. Lopulta oli aina puhuttava, koska jos pysyi liian kauan hiljaa, se ei ollut hyväksi muille tai itselle.

Joitain hetkiä myöhemmin Jeonginin muut ystävät saivat tarpeekseen laulamisesta ja laittoivat mikit pois. Myös tanssiminen loppui. Jeongin vaihtoi paikkaa Changbinin kanssa ja päätyi lattialle Bangchanin seuraan.

Vanhempi näytti onnellisemmalta kuin mitä koko vuonna näyttänyt. Sitä hän varmaankin olikin, sillä poika oli kertonut löytäneensä jonkun, jonka kanssa uskoi voivansa jakaa monia asioita tulevaisuudessa. Hän ei tosin ollut suostunut kertomaan tarkemmin.

Jeongin oli onnellinen nähdessään ystäviensä asioiden sujuvan. Hän oli onnellinen heidän puolestaan.

Silti häntä kaiversi vähän oma kesänsä.

Sanoja: 394

Olipa lyhyt tokavika luku