For the Moon

25.

Joululoman viimeiset päivät olivat kuluneet mukavassa hellyyden humussa. Jeongin ja Hyunjin olivat viettäneet joka ikisen päivän keskenään entistäkin vapautuneemmassa ilmapiirissä. Hyunjin oli opettanut Jeonginille muun muassa kuinka pidettiin kädestä, kuinka merkitseviä hymyjä pystyi vaihtamaan sanoitta ja kuinka nojauduttiin antamaan nopea suukko toisen huulille. Kaikki oli Jeonginille uutta, ja hän oli pelännyt ilmapiirin muuttuvan kiusalliseksi maanantaisen suudelman jälkeen, mutta niin ei ollut onneksi käynyt.

He eivät olleet puhuneet tilanteesta, puhuneet heistä, mutta se ei haitannut Jeonginia. Hän piti lämpimästä ilmapiiristä ja hellistä kosketuksista ilman että sitä täytyi sen enempiä vatvoa. Poikaa itseänsäkin kovasti ihmetytti, miten ei ollut suuremmin edes ajatellut asiaa. Itsensä tuntien hänen olisi kuulunut olla hirveissä tietämättömyyden ja epäselvyyden tuskissa, mutta jostain syystä se puoli Jeonginista oli hiljentynyt tähän asiaan tultaessa.

Nyt oli kuitenkin lauantai, ja koulunpenkillekin palattaisiin jo ylihuomenna. Lääh... Felix ja Seungmin sentään olivat palanneet lomiltaan.

"Mä en oikeesti kohta enää ota sua, Felix, meille lomiksi, jos sä et osaa käyttäytyä."

"Hei!" pähkinäpää protestoi. "Et sä voi niin vaan tehä. Ja sitä paitsi, mähän käyttäydyin."

Seungmin pudisti päätään huokaisten. "Se, että sä puhut jonkun kaa puhelimessa kolmeen asti yöllä, ei, Felix, oo hyvien käytöstapojen mukaista, jos siellä huoneessa on joku muukin."

"Sä saat tän kuulostaa ihan siltä, että oon vaa vetäny jotain kunnon dirty talk:ia kaiket yöt. Jeongin saa ihan väärän kuvan, enkä mä ois voinu minnekään muuallekaan mennä", Felix mutisi hymy kasvoiltaan tippuen.

"Hei, en mä sitä niin tarkottanu", Seungmin kiirehti sanomaan ja taputti ystäväänsä anteeksipyytävästi olalle. Felix kohautti harteitaan ja vaipui syvemmälle oleskelunurkkauksen säkkituoliin mököttämään. Jeongin kohotti kulmiaan ja katsoi ystäviään kysyvästi.

"Mikä sillä on?"

Seungmin kohautti harteitaan. "Ei se ainakaan vihanen oo, koska sillon kuulus ja kovaa. Ehkä sillä on vaan vierotusoireita sen jätkästä, ku ei oo puhunu sille melkeen kolmeen tuntiin. Kyllä se tosta kohta leppyy. Miten sulla muuten meni loma, Jeongin? Olitkos sinäkin liimaantuneena sun jätkääs?"

Jeongin tunsi poskiensa lämpenevän ärsyttävän nopeasti, eikä voinut muuta kuin piiloutua kämmeniensä taakse. Jopa hetki sitten täysillä mököttänyt Felix nousi parempaan asentoon säkkituolissaan ja katsoi punertavahiuksista kiinnostuneena.

"Mistä vetoo, olit", Felix sanoi innostus sisällään kiihtyvää vauhtia kasvaen. "Etkö ollukkin?"

Jeonginia nolotti, mutta jokin osa hänestä halusi palavasti kertoa Hyunjinista edes sen vähän, mitä hän turvallisesti pystyi. Niinpä hän päätyi myöntämään kahden muun olevan oikeassa, vaikka se ei ehkä ollutkaan maailman viisain asia tehtäväksi. "Joo, olin mä kyllä aika..."

"Suutelitteko te?" Felix kysyi yhtenä yli-innokkaana kysymysmerkkinä ja tapitti Jeonginia vaativasti. Jeongin huokaisi. Hän oli luvannut kertoa, jos jotain edistystä tapahtuisi ja sitä oli todellakin tapahtunut.

"No... joo..." punapää sanoi hymyillen ujosti.

"Omg, oikeesti?!" Felix nousi ylös säkkituolistaan ja siirtyi istumaan juuri suuren paljastuksen tehneen ystävänsä viereen. "Oliko se... Oliko se sellasta mitä sä kuvittelit?"

Jeongin pudisti hitaasti päätään. "Ei, ei se ollu. Se oli parempaa."

Pisamakasvoinen oli juuri alkamassa pitää ystävälleen kunnon ristikuulustelua, kunnes jokin – tai pikemminkin joku – varasti hänen huomionsa. Myös kaksi muuta huomasivat käytävää pitkin astelevan pätkähkön komistuksen.