For the Moon

11.

"Jeongin, mulla tulee niiiin ikävä sua", Felix mutisi vetäessään pidemmän tiukkaan halaukseen.

"Älä dramatisoi", Seungmin huokaisi silmiään pyöritellen. "Me nähään yheksän päivän päästä."

Felix vetäytyi kauemmas ystävästään ja mulkaisi toista ystäväänsä pahasti. "Sua mä joudun kestämään kokonaiset yheksän päivää. Tuun varmaan hulluksi."

"Meiän kyyti tuli", Seungmin sanoi osoittaen parhaillaan pysähtyvää bussia. Felix huokaisi ja kääntyi halaamaan Jeonginia vielä kerran.

"Nähään."

"Heippa, Jeongin."

"Hei hei!" Jeongin sanoi ja jäi katsomaan ystäviensä häviämistä pitkän bussin uumeniin ennen kuin hän kääntyi ja lähti suunnistamaan kohti juna-asemaa.

¤

"Eomma!"

"Jeongin!" kuului huudahdus keittiöstä. "Hetkinen vain!"

Jeongin hymähti, hänen äidillään oli aina kädet täynnä lasten kanssa. Jeonginillä ei ollut sisaruksia, mutta hänen äitinsä piti sijaiskotia. Hän hoiti lapsia työkseen, ja suoraan sanottuna se sopi naiselle paremmin kuin nappi silmään.

Jeongin laski kassinsa maahan, ja samassa hänen äitinsä olikin jo ilmestynyt hänen eteensä. Tuolla oli kainalossaan pähkinähiuksinen pikkupoika, jonka kasvoilla oli hämmästynyt ilme.

"Niki, sano hei Jeongin hyungille", Jeonginin äiti kehotti lasta.

"Jeij, Jeongin hyung", Niki hymisi ujostellen.

"Hei, Niki", Jeongin tervehti hymyillen leveästi. Hän rakasti lapsia. "Keitä muita täällä on?"

"Muuten samat. Jungwon ja Sunoo nukkuu, Jay vahtii niitä ja Jake pelaa jalkapalloa Sunghoonin kanssa takapihalla. Heeseung on kotona käymässä, mutta musta tuntuu, että se tulee pian takasin."

Surullinen hymy naisen kasvoilla sai Jeonginin sydämen kipuilemaan ja Nikin suupielet kääntymään huolestuttavasti alaspäin. Jeonginin äiti puristi pojan rintaansa vasten ja hyssytti tuota rauhoittavasti.

"Eomma ei taa olla tulullinen", Niki sanoi huuliaan mutristaen.

Jeongin oli samaa mieltä. Hänen äitinsä otti aina mieluummin liikaa lapsia kotiinsa kuin ajatteli sitä tosiasiaa, että joku saattoi kärsiä huonoissa kotioloissa vain sen takia, ettei hän jaksanut paria lasta enempää. Näin ollen hän oli koko ajan väsynyt, eikä saanut aikaa laisinkaan itselleen.

"Menisitsää hetkeksi Jeonginille, niin mää kävisin hakemassa muut syömään?" Jeonginin äiti kysyi lapselta hymyillen pehmeästi. Niki suuntasi epäileväisen katseensa Jeonginiin, mutta nyökkäsi kuitenkin.

Pian lapsi oli Jeonginillä ja talon pää kadonnut eteisestä. Pienemmän ymmyrkäiset silmät tarkastelivat uutta pitelijään tutkiskellen. Hän ojensi pienen kätensä ja kosketti Jeonginin hiuksia varovasti. Sitten hän tukisti niitä kokeeksi.

"Hei!" Jeongin naurahti saaden pikkupojan kikattamaan iloisena. "Mennäänkö me?"

Niki nyökytti leveästi hymyillen ja kietoi kätensä toisen kaulaan. Suloista.

Paria hetkeä myöhemmin koko konkkaronkka istui ruokapöydän ääressä lautasilta ruoka nopeasti kadoten.

"Sunghoon juoksi muhun ihan tahallaan pahki", Jake valitti mulkaisten vieressään istuvaa honteloa poikaa.

"Enkä!" Sunghoon vastusti. "Se oli vahinko."

Jeongin hymyili poikien kinastelulle ojentaen Sunoolle tuon tavoitteleman ketsupin. Tämä ei meinannut saada sitä auki, mutta ennen kuin Jeongin kerkesi auttaa pienempää, oli Jungwon jo hoitanut asian.