For the Moon

16.

Jeongin hieraisi kasvojaan ja ärähti itselleen. Hän ei pystynyt keskittymään biologian tehtäviinsä, koska Hyunjin. Hän oli käynyt sunnuntaina vanhemman luona ja nyt hänellä oli syyhyävä tarve nähdä tuo uudestaan. Eilen hän ei ollut kerennyt, eikä kerkeäisi enää tänäänkään, mutta ehkä huomenna...

"Tässä ei oo mitään järkee. Siis jotta ihmisyksilö on pystyny lisääntyy, sillä on pitäny olla hyvä fitness, mikä tarkottaa sitä, että joku meiän esi-isä on ollu sellanen kunnon playboy, jonka päämääränä on ollu pamauttaa mahollisimman monta naisparkaa raskaaksi?" Changbin sanoi monta kysymysmerkkiä äänessään.

"No siis en mä nyt kyllä ihan noin sanois, mutta... periaatteessa joo", Felix totesi kulmat kurtussa. Hän piteli varovasti kättään toisen reidellä samalla, kun luki biologian kappaletta kirjastaan.

Jeongin yritti saada jotain järkeä ajatuksiinsa, mutta päätyi lopulta tuijottamaan Jisungia, joka oli nukahtanut Minhon syliin, vasen poski tuon rintakehää vasten. Pidempi silitti blondin reittä hellästi peukalollaan, sillä tavalla välittävästi, että kuka vain olisi ollut kateellinen. Hereillä oleva kuunteli kuulokkeista historian kirjan lukua silmät suljettuina.

Jeongin ei voinut olla ajattelematta tyhjyyttä, kipeää kaipuuta rinnassaan, tunnetta kuin jotain olisi puuttunut.

Ja hänellä oli aavistus siitä, mikä puuttui.

Hetken Jeongin yritti vielä keskittyä läksyihinsä ennen kuin luovutti – hänellä olisi joka tapauksessa vielä huominen aikaa tehdä ne. Hän jäi katsomaan Jisungia ja Minhon käsiä, miettimään Felixin kosketusta Changbinin reidellä ja päätyi ajattelemaan Hyunjinin vaaleaa ihoa, kurvikkaita kehonmuotoja.

Punertavahiuksisen vatsanpohjaa alkoi kihelmöidä ja sormia nipistellä. Poskille nousi kevyt kuumotus ja olo alkoi tuntua vaikeammalta, sillä tavoin ahtaalta ja levottomalta.

Onneksi Jisungin äänekäs herääminen keskeytti nuoremman ajatukset. Hunajablondi nousi silmiään räpytellen poikaystävänsä vastentahtoisesta sylistä.

"Ei saasta, mun jalat", Jisung voihkaisi oikoen kangistuneita jalkojaan. Hän otti yhden huojuvan askeleen, mutta tuli sitten sylinapatuksi Minhon toimesta. Tummahiuksinen poimi molempien reput sohvalta ja lähti kantamaan poikaystäväänsä pois huoneesta. Hunajablondi kiirehti sanomaan nopeat heipat muille, mutta keskittyi sitten täysin toiseen. Kuka vain olisi huomannut malttamattomat huulet, jotka jo muiden nähden alkoivat hapuilla toisiaan ennen kuin kaksikko katosi nurkan taakse.

"Noi sitten jaksaa koko ajan nuolla", Seungmin huokaisi mutta hymyili heti perään. Changbin mutristi huuliaan ja katsahti sitten ujosti Felixiin.

"Voinko mää nukkuu teiän huoneessa?"

Felix loi yllättyneen katseen hunajahiuksiseen mutta näytti pian ymmärtävän, mistä kenkä puristi.

"Joo, voithan sää", pähkinähiuksinen sanoi hitaasti.

"Mekin ollaan sit Jeonginin kanssa siellä, että –"

Seungminin vihjaileva lause katkesi Felixin napakkaan läpsäisyyn – hän nimittäin tiesi, ettei Seungmin lopettaisi, jos hänen yrityksiään ei tyssätty jo heti alkuun. Pienempi mulkaisi parasta ystäväänsä pahasti ja kääntyi sitten katsomaan puhelimensa kelloa.

"Ehkä meiänki kannattaa jo lopettaa tältä päivältä", Felix ehdotti kanssaopiskelijoihin kysyvästi katsoen. Jokainen myöntyi, ja viisikko alkoi kerätä tavaroitaan kasaan.

Jeongin huokaisi työntäessään biologian kirjan reppuunsa. Hänestä tuntui turralta.

¤