For the Moon

28.

Seuraavana päivänä vähän kahdentoista jälkeen Jeongin käveli kellarikerroksen käytävää pitkin kohti varoitusnauhaa reppu olallaan roikkuen ja hymy huulillaan leväten. Koko aamun he olivat Hyunjinin kanssa vain halailleet ennen kuin tuo oli passittanut nuoremman suihkuun ja sen jälkeen kertomaan ystävilleen olevansa elossa ja muutenkin kunnossa. Blondi oli jäänyt jäähyväissuukon jälkeen vaihtamaan lakanoita.

Jeonginillä ei kestänyt kauaa päästä huoneensa ovelle. Hän epäröi hetken ennen kuin koputti kevyesti ja astui sisään. Häntä tervehti Felixin uninen naamavärkki, joka pisti esiin peittovuoren seasta.

"Huomenta, Jeongin", pisamapää tervehti matalalla aamuäänellään. "Seungmin kävi täällä joku aika sitten pesemässä hampaat ja vaihtamassa vaatteita, mutta se lähti sitten jonnekki."

Jeongin hymyili huvittuneena pähkinähiuksisen ihmettelevälle äänensävylle. Ei ollut varmaan mitenkään kummallista, ettei Seungmin ollut jaksanut katsella parhaan ystävänsä ja tämän poikaystävän väsynyttä halailua.

"Onko teillä ees vaatteita päällä?" Jeongin kysyi aavistuksen tuomitsevalla äänellä, vaikka kuka hän oli mitään sanomaan.

Felix mietti hetken. "Ei ihan hirveesti."

"Mitä sä möliset?" Changbin kysyi äänenpainolla, jota Jeongin ei ollut koskaan kuullut, ja painoi pitkän suukon poikaystävänsä niskaan.

"Jeongin tuli", Felix ilmoitti saaden vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa ja toisen suukon.

"Okei, no, mä jätän mun repun tänne ja meen ettiin Seungminia. Toivottavasti teitäki näkyy jonku ajan päästä, koska mulla on kerrottavaa", Jeongin sanoi tipauttaen reppunsa sänkynsä vierelle. Hän kääntyi ja lähti takaisin kohti ovea. Felix rekisteröi ystävänsä sanat vasta paria sekuntia myöhemmin.

"Oota, Jeongin, mitä kerrottavaa sul– Missä sä olit viime yönä?" Felix koitti nousta sängystään, mutta Changbinilla oli liian tiukka ote tämän vyötäröltä.

"Ei mennä vielä, jooko Lixie?" hunajahiuksinen mumisi silmät yhä ummessa.

Jeongin jätti ystävänsä keskenään ja lähti etsimään Seungmin-raukkaa.

¤

"Jeongin, nyt kyllä kerrot kaiken!" Felix julisti saapuessaan heidän vakiopaikaksensa muodostuneeseen oleskelutilaan. Hän raahasi perässään unista mutta sentään sängystä noussutta Changbinia.

"Mitä Jeonginin pitää nyt kertoa?" Seungmin kysyi ja luki aivan rehellisesti sanottuna historian kirjaa. Puoli kahdelta lauantai-iltapäivänä. Hän ei edes nostanut katsettaan.

"Että mitä se teki sen jätkän luona, tietenkin!"

Jeongin pudisteli päätään lämpimän hymyn hypätessä hänen huulilleen. Hän katsoi ympärilleen ja näki puhelimelleen uppoutuneen Bangchanin, Minhon ja hänen kainaloonsa kaivautuneen Jisungin, Wooyoungin ja Sanin, jotka keskustelivat keskenään, ahkerasti opiskelevan Seungminin sekä tietenkin paikalle tuulispäänä ilmestyneen Felixin ja tämän väsyneen oloisen poikaystävän.

Heistä tuskin kukaan – Felixiä lukuun ottamatta – halusi kuulla yksityiskohtia hänen edellisyöstään.

Samassa Minho kuitenkin avasi suunsa. "Oliko ne hyvät, mitä multa sait?"

Jeongin punastui. Hän ei vieläkään ymmärtänyt, miten seksistä ja siihen liittyvistä asioista puhuminen oli Minholle niin normaalia, eikä laisinkaan nolostuttavaa.

"Joo", Jeongin vastasi hiljaa.

"Mitä sä oot Jeonginille antanu?" Jisung kysyi kulmat koholla ja nousi asentoon, josta näki poikaystävänsä kasvot.