For the Moon

19.

Jeongin istui hiljaa sunnuntaiaamun ruokapöydässä. Välillä hänen silmänsä eksyivät Felixiin ja Changbiniin, jotka olivat tottuneet toistensa läheisyyteen sen verran, etteivät aivan hermoissaan olleet. Pääasiassa Jeonginin huomio oli kuitenkin sekaisissa ajatuksissaan.

Kuka Hyunjin oli? Mitä Hyunjin oli? Mikä Hyunjin oli?

Ne olivat keskeisimmät ajatukset ruusukultaisen hiuspehkon alla. Poika oli tuskin nukkunut viime yönä, sillä hänen päänsä sisältö oli ollut yhtä hullunmyllyä ja sekasortoa. Nyt häntä väsytti.

"Haetko, Lino, mulle toisen leivän?"

"Tietty, hani", tummahiuskinen sanoi pehmeällä äänellä ja nousi paikaltaan pokaystävänsä vierestä. Jisung huokaisi ja pudisti päätään. Joskus häntä pelotti, kuinka rakastunut vanhempi oli häneen.

"Felix, onks sulla mitään tänään?" Jisung kysyi saaden nuoremman pään napsahtamaan suuntaansa.

"Ei kai", Felix sanoi epävarmasti. "Miks niin?"

"Mä mietin, et voitaisko me tehä jotain."

Pähkinähiuksinen katsoi käytäväkaveriinsa hämmentyneenä mutta ryhdistäytyi sitten. "Joo, tietenkin voidaan. Mitä sä aattelit?"

Jisung hymyili kevyesti osaamatta oikein vastata nuoremman kysymykseen. Hän ei oikeastaan tiennyt itsekään, miksi oli mennyt kysymään jotakin sellaista. Kai hän vain halusi jonkun, jolle puhua – jonkun puolueettoman.

"En mä tiiä, jos vaan käyään kävelemässä tai jotain?"

"Joo, no mikäs siinä", Felix myöntyi ja hymyili pehmeästi. "Tuun hakee sut joskus kahen aikaan."

Jisung nyökkäsi ja kääntyi sitten Minhon puoleen, joka palasi takaisin leivänhakureissultaan. Vanhempi tuikkasi suukon poikaystävänsä huulille ja istui tuon viereen ojentaen hänelle höttöisen paahtoleivän. Jisung kiitti ja nojautui toista vasten.

"Meen muuten Felixin kaa käymää ulkona myöhemmin", hunajablondi sanoi hiljaa laskien kätensä vanhemman reidelle. Hän piirsi farkkukankaaseen pienen sydämen ja tunsi vanhemman värähtävän.

Minho nosteli kulmiaan mutta hymähti sitten hiljaa. "Okei. Mutta olkaa varovaisia."

Jisung hymyili. Edellisenä vuonna Minho ei olisi edes harkinnut päästävänsä häntä. Hän ei ymmärtänyt, miten ei ollut tuolloin tajunnut jonkin olevan vinossa. Ehkä hän vain oli ollut liian rakastunut. Vasta kesäloma oli kunnolla herättänyt hänet todellisuuteen.

"Oot ihana", Jisung kuiskasi. Minho hymyili ja kääntyi nuorempaan päin.

"Säpä."

Jisung hymyili eikä voinut vastustaa kiusausta painaa kämmeniään vanhemman poskille ja suukottaa tuon huulia hellästi.

"Ette oo tosissanne", Seungmin huokaisi painaen katseensa tarkasti jogurttilautaseensa. Minho virnisti, ja Jisung pisti vauhtia syömiseensä.

"Tiiättehän te, ettei täydellä vatsalla oo hyvä harrastaa hikiliikuntaa?" Bangchan sanoi hymyä äänessään. Minho pyöritteli silmiään, Jisung mutristi huuliaan.

"Oksentamisen kanssa kyllä pärjää. Ei ois ees eka kerta", Minho sanoi katsoen merkitsevästi poikaystäväänsä.

"Idiootti", Jisung mumisi mutta hymyili kuitenkin. "Mennään."

Minho hymyili kietaisten kätensä lyhyemmän alaselän ympärille. "Hyvää päivänjatkoa."

Ja he lähtivät.

"Tuntuuko kestään muusta siltä, että noi vehtaa koko ajan?"

"Hyi, mikä sana", Felix torui inhoa naamallaan ja läpsäisi Seungminia käsivarteen. "Saat sen kuulostaan niin likaselta ja epämääräseltä. Seksi on kuule kaunis asia."