For the Moon

13.

Kouluarkeen oli palattu: seuraavat koepäivät ilmoitettu ja ensimmäiset läksyt annettu.

Jeongin katsoi masentuneena psykologian tehtäviään. Häntä ei oikeasti olisi kiinnostanut tehdä niitä – ei sitten yhtään. Paljon mieluummin hän olisi ollut Hyunjinin luona, mutta hänen rohkeutensa oli pettänyt. Hän ei oikeastaan itsekään tiennyt, mikä häntä esti menemästä lännenpuoleiseen kellarikerrokseen.

"Me päästään lauantaina Taesaniin", Felix ilmoitti iloisena. "Vihdoin on meidän vuoro, me ollaan ootettu niin kauan."

"Mikä se on?" Jeongin kysyi hiljaa. Pisamanaamainen käänsi katseensa äimistyneenä ystäväänsä mutta pehmeni nopeasti nähtyään tuon tietämättömän ilmeen.

"Sellanen kylän ja kaupungin hybridi, jossa kaikki tän koulun oppilaat on käyny – paitsi tietenkin jotkut ykköset. Päästään välillä sinne tuulettaa aivoja ja tekeen normaaleja teinien juttuja. Ainut meidän kosketus ulkomaailmaan lomien ulkopuolella", Chan selitti pehmeästi hymyillen.

"Mitä me tehään siellä?" Jeongin kysyi uteliaana. Seungmin loi häneen merkitsevän katseen ja katsoi sitten Felixistä Changbiniin.

"En tiiä, mitä te aiotte, mutta meillä on Minhon kaa treffit", Jisung ilmoitti iloisena. "Tuntuu, että viime kerrasta on ikuisuus."

"Meillä myös", Sanin rauhallinen ääni ilmoitti kauempaa sohvalta.

"Mä taidan sitten liittyä teidän seuraan", Chan sanoi katsahtaen Seungminiin ja Jeonginiin. Tietenkään Felix ei tätä huomannut, joten hän hihkaisi sen käyvän paremmin kuin hyvin.

Seungmin pyöritteli silmiään, mutta ennen kuin Felix kerkesi sitä huomata, oli Changbin jo kysynyt pisamanaamaiselta jotain historiaan liittyen ja saanut Felixille muuta ajateltavaa.

Jeongin vaipui jälleen ajatuksiinsa. Hän mietti Hyunjinia.

¤

"Hyunjin?" Jeongin kutsui hiljaa työnnettyään oven auki. Pitkähiuksisen kasvoilla vilahti jotain, mitä Jeongin ei aivan kerennyt tulkita. Ovi jäi auki Jeonginin astuessa peremmälle huoneeseen ja suunnatessa istumaan toisen sängylle. Oven auki jättämisestä oli tullut jo tapa.

"Hei, Jeongin", pidempi sanoi normaalia pehmeämmällä äänellä saaden Jeonginin hätkähtämään. "Oliko hyvä syysloma?"

Jeongin nyökkäsi sanattomana. Hänestä jotenkin tuntui, ettei ollut maailman paras idea kysyä "Entä sulla?"

Oli hiljaista, kuten yleensäkin. Hyunjinin sininen katse tutkiskeli punertavahiuksista pilkun tarkasti, mutta tällä kertaa se ei tuntunut painostavalta.

"Kiva, kun tulit taas", vaaleahiuksinen sanoi hiljaa. Jeongin ei sitä tiennyt, mutta Hyunjinista oli tuntunut kivullisen yksinäiseltä koko reilun viikon, kun nuorempaa ei ollut käynyt. Hän ei tiennyt kaipasiko hän seuraa vai kaipasiko hän Jeonginia.

Mutta hän kaipasi.

"Mä halusin tulla", Jeongin myönsi kuiskaten. Yhtäkkiä häntä ujostutti ja poskia kuumotti. Ei hänen ollut tarkoitus sanoa sitä ääneen.

"Mikä on sun lempiväri?" Hyunjin kysyi jättäen nuoremman sekoilun ystävällisesti huomiotta. Jeongin kallisti aavistuksen päätään kevyesti kummissaan. Mielenkiintoinen kysymys.

"Punanen..."

"Senkö takia sulla on ton väriset hiukset?" Hyunjin kysyi osoittaen aitoa kiinnostusta nuorempaa kohtaan.

"Oikeastaan ei..." Jeongin sanoi hiljaa. "Eomma oli sitä mieltä, että tää väri sopii mulle."

"Sä taidat välittää paljon sun äidistäs?"