For the Moon

27.

"Hei, Jeongin mitä sä sii-" Seungmin hiljeni, kun lyhyempi painoi äkäisesti sormensa huulilleen. Tämä oli painanut korvansa vasten heidän huoneensa ovea ja näytti keskittyneeltä, ehkä hieman hämmästyneeltä.

"Luuletsää et ne panee tuolla?" Jeongin kysyi hiljaa, silmät ymmyrkäisinä.

"Mitä? Ketkä!?" Seungmin kysyi kiivastuneena ja koitti tarttua ovenkahvaan, mutta Jeongin esti yrityksen.

"Älä viitti... Ei me voia vaan astella sisään, jos –"

"Miten sä ees tiiät?"

"Kuuntele ite", Jeongin mutisi ja irrotti korvansa puuovesta. Seungmin teki, kuten nuorempi oli ehdottanut, ja painoi korvansa puuta vasten. Nopeasti hän kuitenkin jo astui kauemmas vastenmielinen ilme kasvoillaan.

"Miksi meiän huoneessa? Niinku oikeesti."

"Ehkä se on ihan hyvä, että siellä eikä jossain muualla", Jeongin sanoi hymyillen pienesti.

"No okei, ehkä kuitenkin sitten niin. Mut missä me nukutaan? Mä en nimittäin oo menossa tonne."

"Mulla on kyllä paikka jossa nukkua..." Jeongin sanoi iloisesti hymyillen, mutta lisäsi sitten mielessään: ...jos Hyunjin siis huolisi hänet.

"Niinpä tietenkin", Seungmin huokaisi vilauttaen ystävälleen kuitenkin nopean hymyn sanojen pehmikkeeksi. "Mä taidan tänä yönä sitten nukkua herra Changbinin punkassa."

Jeongin hymyili huvittuneena. "Voimia siihen! Nähään sitten huomenna. Öitä, Seungmin."

"Öitä, Jeongin", pidempi sanoi kättään heilauttaen ennen kuin Jeongin lähti jätkänsä luo ja Seungmin itse siirtyi koputtelemaan naapurihuoneen oveen.

Tai ei hän mitään koputellut. Paremminkin astui suoraa sisään ja kohtasi ei niin mieluisan näyn. Jisung istui ylisuuri t-paita päällään poikaystävänsä sylissä ja piteli tämän kasvoja pienien käsiensä välissä samalla kun suuteli vähintäänkin ahnaasti vanhemman huulia. Hän oli puristanut paljaat säärensä lujasti toisen lantion kylkeen, eikä Minholla ollut paitaa päällä.

"Ette oo tosissanne!" Seungmin voihkaisi lyöden päänsä ovenkarmiin. Jisung kääntyi katsomaan mustahiuksista pieni puna kasvoillaan, mutta Minho ei tehnyt edes sitä. Tuo oli liian keskittynyt sylissään istuvaan poikaystäväänsä.

"Tota..." Jisung mutisi hiljaa. Hän yritti nousta, mutta Minhon ote hänen lanteillaan oli tiukka. "Meillä oikeestaan on jotain vähän kesken..."

Ei kai, Seungmin ajatteli sarkastisesti ja päästi ilmoille terävän hengähdyksen. "Mun pitäs oikeestaan saaha jostakin vaan sänky, jossa nukkua. Koulun käytävän sohva ei hirveesti houkuttele."

"Chan ei oo sen omassa huoneessa tänä yönä, joten sä voit käyä kysyyn Woosanilta, jos voisit nukkuu siellä", Jisung sanoi silittäen hellästi levottoman poikaystävänsä poskea.

Seungmin nyökkäsi ja loi viimeisen katseen Minhon haltioituneeseen ilmeeseen ennen kuin poistui huoneesta oven kiinni vetäen. Häntä puistatti. Jestas, mitä rakkaus sai aikaan.

Hän ohitti oman huoneensa huokaisten kärsivästi sieltä kantautuvalle vaimealle voihkaisulle ja asteli suoraan huoneen B1 ovesta sisään. Luojan kiitos, huoneessa majailevat rakastavaiset olivat unessa, kaiken lisäksi pukeissa ja ainoastaan toisiinsa kietoutuneina.

Kieltämättä Seungmin tunsi itsensä tänään vähän sinkuksi.

¤

Jeongin käveli pitkin hämärää käytävää. Hän oli kiitollinen, että oli ottanut reppunsa mukaan kirjastoon, jonne he olivat menneet perjantai-iltaiselle opiskelutuokiolleen Seungminin kanssa. Häntä väsytti loman jälkeisen viikon raskaus, mutta samaan aikaan jännitys kupli malttamattomana hänen vatsassaan.