Kolmen Kuun Valtakunta

27. Attaque

Punainen on yleinen väri joka liitetään useasti moniin tunteisiin. Se kuvastaa rakkautta, voimaa, aggressiota, intohimoa, kauneutta, syntiä...

Niin olin lukenut tietokirjasta jonka olin etsinyt käsiini tutkimushuoneen kätköistä. Punainen oli todellakin hyvin voimakas väri. Tunsin punan nousevan poskilleni, kun edes ajattelin, että kuningas piti minusta. Se oli omituista. Ei hän voinut tuntea mitään minua kohtaan ei ainakaan rakkautta. Ehkä hän oli ajatellut jotain toista silloin, kun näin punaisen hiussuortuvan. Niin, ehkä hän tosiaankin oli muistellut jotain erityistä henkilöä jota hän rakasti.

Hätkähdin hereille ajatuksistani, kun yleisö hurrasi. Taputin ja hymyilin vain muiden mukana.

En tiedä miksi kuningas oli kutsunut minut katsomaan miekkailuotteluaan sillä se oli maailman tylsin urheilulaji ainakin omasta mielestäni. Kuningas ja hänen vastustajansa olivat pukeutuneet hyvin ohuisiin mustiin vaatteisiin, heidän kasvonsa olivat mustan maskin peitossa, mutta he ilmeisesti näkivät kankaan takaa, koska tuskin muuten he olisivat voineet käyttää miekkojaan. Miekat olivat hyvin terävän näköiset eikä niiden päässä ollut mitään mikä olisi estänyt heitä sivaltamasta toisiaan hengiltä. Mutta sekään ei tuonut otteluun jännitystä sillä vastustaja oli ilmiselvästi alakynnessä, kun kuningas suorastaan löi hänet maahan kerta toisensa jälkeen.

Koko ottelun ajan olin vain tuijottanut ajatuksissani kuningasta jonka kehon liikkeitä seurasin tarkkaan. Hän oli hyvin nopea liikkeissään ja oli upeaa seurata kuinka hän ahdisti vastustajan nurkkaan parilla yksinkertaisella liikkeellä. Mutta silti ottelu oli tylsä. Tiesin jo etukäteen, että vastustaja tuskin pystyisi vahingoittamaan kuningasta ja vaikka hän kykenisi siihen niin hän varmasti joutuisi pyövelin eteen seuraavana päivänä. 

Haukottelin itsekseni ja annoin katseeni kiertää muissa katsojissa. Minut oli sijoitettu istumaan kuninkaan pieneen aitioon viiden muun henkilön kanssa jotka eivät halunneet huomioida minua mitenkään. Kaksi naista oli hyvin vanhan näköisiä ja he istuivat hiljaa miehiensä vieressä jotka taputtivat kuninkaalle innokkaasti. Viides henkilö oli nuori mies joka hakkasi hermostuneesti jalkaansa maahan ja puri kynsiään.

Muut katsojat oli sijoitettu pitkin poikin pitkää salia jonka keskellä miekkailuottelu tapahtui. Osa heistä oli äärettömän innoissaan, kun kuningas sai jotenkin vastustajansa miekan lentämään hienossa kaaressa toiselle puolelle salia. Katsojat henkäisivät syvään, kun kuningas heilautti miekkaa saaden vastustajan hypähtämään taemmas. Hän kaatui maahan selälleen katsojien naurun saattelemana. Minusta toisen epäonnelle nauraminen oli tyhmää. Nyrpistin nenääni inhon vallassa, kun vieressäni oleva nainen kikatti kimeästi miehensä kanssa.

Kuningas jätti vastustajan maahan ja hän käveli keskelle salia. Sitten hän kumarsi syvään ja otti aplodit vastaan. Hän poistui nopeasti omasta ovestaan ja jätti yleisön katsomaan lasten miekkailuottelua.

Minä yritin pitää silmäni väkisin auki. Lapsien ottelu kesti onneksi vähemmän aikaa ja kun se lopulta loppui katsojat alkoivat pikku hiljaa poistua salista.

Minä kävelin viimeisien joukossa pois, mutta en voinut olla huomaamatta miestä joka oli ilmestynyt ovensuuhun.

Hänen kasvonsa olivat kurtussa ja hänen harmaat silmänsä tuijottivat minua isojen silmälasien takaa. Miehen pikimustat hiukset olivat lyhyet ja paljastivat hänen isot korvat.

Mies istui pienen pöydän ääressä jonka vieressä oli kyltti: Ilmoittautuminen.

– Anteeksi, mihin tässä ilmoittaudutaan? kysyin uteliaana.

Mies katsoi minua kuin vähäjärkistä ja hän naurahti itsekseen ennen kuin hän vastasi hyvin matalalla äänellä:

– Otteluun.