~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en h...
[Kirjailijan kommentti:] Hello! Eli päätin julkaista tämän luvun jo tänään, kun sain sen muokattua ja pliis LUKEKAA tämä tiedote sillä tässä on hyvin tärkeää tietoa.
Eli seuraavat luvut ovat keskeneräisiä ja en välttämättä ehdi muokkaamaan niitä aina perjantaiksi. Joten en enää julkaise tätä tarinaa perjantaisin vaan julkaisen luvut siinä tahdissa kuin saan ne muokattua valmiiksi.
Ja tämä seuraava luku on....hmmm...aika erilainen. Tai no ei nyt mitenkään poikkeava, mutta siinä tapahtuu jotain mikä voi saada suurimman osan teistä vihaamaan minua. Mutta älkää kuitenkaan jättäkö lukematta seuraavia lukuja jotka tulevat sitten jossain vaiheessa.
Ja nyt minä piiloudun sänkyni alle ja en katso vähään aikaan Wattpad ilmoituksiani sillä tiedän, että varmasti monelta tulee vihamielisiä kommentteja x)
Charlotte
--------------------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Seurustelu ei ollut niin ihanaa, kuin monet ihmiset olivat antaneet minun ymmärtää. Kaikki lehdet pursusivat parisuhdeneuvoja ja toisten ihmisten rakkaustarinoita kuinka ensirakkaus vei jalat alta ja oli niin ihanaa. Minun mielestäni rakkaus oli kaikkea muuta kuin ihanaa. Se oli yhtä tuskaa, epätietoisuutta, mustasukkaisuutta, turhautumista, vihaa...hyvä on, oli se kyllä ihanaakin. Ainakin niinä harvoina hetkinä, kun minä ja Gabriel olimme kahdestaan.
Mutta tällä hetkellä tunsin vain epätietoisuutta. En ollut nähnyt Gabrielia sen jälkeen, kun hän oli vapauttanut minut huoneestaan ja purkanut muiden huoneiden sinetöinnit. Hän oli hyvin kiireinen ja joutui neuvottelemaan mahdollisista sotasuunnitelmista armeijan kanssa. Ja vaikka en ollut nähnyt häntä niin silti nukuin joka yö hänen vieressään. Se kuulosti omituiselta, mutta se oli totta.
Minä odotin häntä joka ilta niin kauan, että nukahdin, ja kun aamulla heräsin hän oli jo lähtenyt. Vieressäni tuntui vain lämmin kohta ja tiesin, että Gabriel oli nukkunut vierelläni, koska pystyin haistamaan hänen tuoksunsa, joka leijaili hyvin vahvasti huoneessa.
Tiesin, että kuningas ehkä teki tämän tahallaan. Hän oli varmasti suuttunut hieman siitä mitä olin sanonut hänelle ja nyt minua hieman kadutti, että olin ollut niin ehdoton.
Minä kaipasin Gabrielin kosketusta, hänen suudelmiaan ja kaikkea mikä vain liittyi häneen. En vain voinut sille mitään, että tunsin olevani kuin puolikas ihminen ilman häntä. Gabriel teki minusta kokonaisen, hän täydensi minua, hän oli puuttuva palapelin palanen, joka sopi täydellisesti täydentämään sydämeni onton kohdan.
Huokaisin syvään ja nousin ylös sängyltä. Olin taas kuninkaan huoneessa. Kello oli varmasti jo yli puolenyön, mutta Gabrielia ei kuulunut. Hän varmasti teki tämän tahallaan. Hän vitkutteli, ettei hänen tarvinnut kohdata minut, mutta en ymmärtänyt miksi hän ei vain puhunut minulle, jos hän oli vihainen.
