Kolmen Kuun Valtakunta

[EXTRA LUKU KUNINKAAN NÄKÖKULMASTA]

– Sinä olet hirviö Gabriel! Oikea hirviö! Enkä anna koskaan sinulle anteeksi tätä! En koskaan! Minä vainoan sinua loppu elämäsi ajan! Tulen uniisi, ettet pysty nukkumaan enää ikinä! Minä tulen painajaisena, juuri sellaisena painajaisena, joka saa sinut valvomaan joka ikinen yö koko loppuelämäsi ajan! Ellen vihainen ja kylmä ääni kaikui pitkin käytävää.

Minä nostin katseeni ylös ja näin hänen itkuiset kasvonsa, jotka olivat vääristyneet ilmeeseen jota en ollut koskaan ennen nähnyt hänen kasvoillaan. Hän näytti niin rikotulta, niin haavoittuneelta, mutta en voinut lohduttaa häntä, en vaikka sydämeni itki rinnassani. Elle oli petturi, hän oli huijari, ei mitään muuta. Hän oli luikerrellut kuin käärme elämääni ja nyt sain tuntea hänen myrkkyhampaansa kaulassani.

Minä nousin vaivalloisesti tuolistani ylös ja suljin oven kiinni. Kuulin hänen epätoivoiset huutonsa, jotka kaikuivat pitkin käytävää. Hetken päästä äänet katosivat jättäen jäljelle vain hiljaisuuden. Sellaisen hiljaisuuden, joka ahdisti minua.

– Gabriel..., Desmond aloitti, mutta vaiensin hänet jäätävällä katseellani.

– Älä sano sanaakaan, hän on syyllinen, tokaisin ja kävelin takaisin pöytäni ääreen.

Elle oli rikkonut minua. Olin luottanut häneen sokeasti, olin uskonut hänen rakkauteensa, olin jälleen kerran langennut ansaan, joka laukesi jättäen minut loukkuun. Sydämeni oli rikki, se oli taas sirpaleina jaloissani ja tällä kertaa en pystyisi korjaamaan sitä. Tällä kertaa en haluaisi korjata sitä.

Olin typerä, olin heikko. Olin sivuuttanut oman järkeni äänen ja päättänyt antaa ihmiselle mahdollisuuden. Juuri sen mahdollisuuden jonka olin antanut Daniellalle. Ja mitä minä sain? Kylmää vettä niskaani.

Miten Elle edes pystyi siihen? Miten hän pystyi esittämään, että hän rakasti minua? Miten hän pystyi suutelemaan minua tuntematta häpeää? Hän aikoi murhata minut, hän aikoi riistää henkeäni.

Elle oli halunnut vallan itselleen, hän oli halunnut myrkyttää minut ja olla kuningatar. Sitä en voisi koskaan antaa anteeksi, en koskaan. Olisin voinut katsoa sormieni lävitse sen tosiasian, että hän oli puoliksi pelagus kansalainen, mutta se että hän oli tahtonut murhata minut, oli toinen asia.

Minun olisi pitänyt uskoa isäni sanoja, minun olisi pitänyt luottaa edes yhden kerran isääni ja kuunnella hänen neuvojaan. Mutta olin tyhmä, olin antanut itselleni luvan taas tuntea ja nyt maksoin kovan hinnan siitä, että olin unohtanut sanat, jotka kaikuivat edelleen mieleni perukoissa.

– Miten voit olla noin varma? Desmond kysyi keskeyttäen ajatusteni kulun.

Huokaisin syvään. Desmond jaksoi aina puolustaa kaikkia, hän ei nähnyt kenessäkään virheitä. Hän uskoi aina hyvään ja luotti liian helposti muihin.

Otin käsiini nipun kirjeitä jotka olin lukenut tuhat kertaa lävitse. Ne oli takavarikoitu vallankaappausta suunnittelevien kapinallisten hallusta. Ne kaikki oli kirjoitettu Ellen käsialalla, ne kaikki oli signeerattu hänen etukirjaimellaan. Ne kaikki tuoksuivat hänelle.

– Siinä sinulle todisteita hänen syyllisyydestä, tuhahdin ja heitin kirjeet Desmondin eteen.

Hän otti nipun käsiinsä aukaisten, joka ikisen kirjeen ja ahmien niiden sanoja ilmeettömänä. Näin kuinka toivo hiipui hänen kasvoiltaan, näin kuinka jokainen sana, jonka hän luki, sai hänen uskonsa Elleen horjumaan.

– Tämä ei voi olla totta, Desmond kuiskasi rutistaen viimeistä kirjettä käsissään, – hän ei koskaan tekisi mitään tällaista.

– Mutta hän suunnitteli kaiken! karjuin, – hän piti meitä narreina! Hän kietoi meidät pikkusormensa ympärille esittäen viatonta ihmistä, mutta totuus on karu! Hän on puoliksi pelagus kansalainen, joka halusi vallan itselleen, raivosin ja lysähdin tuolilleni istumaan.

Haroin hiuksiani hermostuneena ja laskin katseeni maahan. En kestänyt sitä tunnetta, joka kalvoi sisintäni, en kestänyt tätä ahdistusta, joka sai minut melkein itkemään.

En halunnut tämän olevan totta, en halunnut Ellen olevan petturi, mutta sitä hän oli. Hän oli huijari, susi lampaiden vaatteissa, ja pahinta oli se, että minä olin rakastunut häneen.

[Kirjailijan kommentti:] Hei! Tämä luku oli hyvin lyhyt, mutten voinut kirjoittaa kuninkaan näkökulmasta kovin pitkästi. Mutta seuraava luku tulee ehkä ensi viikonloppuna! Toivottavasti jaksatte odottaa siihen asti :)

Charlotte