Kolmen Kuun Valtakunta

35. Sanat

[Kirjailijan kommentti:] Heips! 10 000 lukukertaa! Kiitos todella paljon kaikille! :) Kiitoksena saatte tietysti seuraavan luvun joka on yli 3000 sanaa. Joten olkaa hyvät!

Charlotte

----------------------

Minä vain tuijotin edessäni kyhjöttävää kuningasta, joka oli muuttunut julmasta ja ankarasta hallitsijasta hetkessä pelokkaaksi lapseksi, joka ei ymmärtänyt itseään. Hän ei ymmärtänyt omaa käytöstään joka sai kaikki pelkäämään häntä.

Kuninkaan silmät olivat kirkkaan vihreät, ne olivat täynnä epätietoisuutta, surua ja ahdistusta. Tunsin polttavaa tarvetta lohduttaa häntä, halusin kertoa hänelle, että hänellä oli vielä toivoa jos hän vain yrittäisi.

– Sinä voit vielä muuttua, kuiskasin hiljaa.

Gabriel vain tuijotti minua silmäänsä räpäyttämättä. Hän pudisti päätänsä toivottomana ja kysyi sitten karhealla äänellä:

– Entä jos en halua muuttua?

Katsoin häntä hämmentyneenä, en ollut osannut odottaa hänen sanovan mitään sellaista. Miksi hän ei haluaisi muuttua? Halusiko hän todellakin olla ilkeä verenhimoinen kuningas, joka ei tuntenut armoa. Halusiko hän elää onnetonta elämää jossa ei ollut toivoa? Halusiko hän muka oikeasti jatkaa valitsemallaan polulla vain sen vuoksi, että hän oli tottunut elämään niin.

Juuri, kun aioin sanoa jotain Gabriel painoi sormensa huulilleni vaientaakseen minut. Hän nojautui lähemmäksi minua ja kumartui hieman niin, että otsamme koskettivat toisiaan.

– Älä sano mitään pikkuinen, en halua...en halua muuttua...en vain halua, Gabriel kuiskasi, mutta tiesin hänen valehtelevan itselleen.

Minä kunnioitin silti hänen toivettaan. Pysyin hiljaa, en sanonut sanaakaan sillä en halunnut suututtaa häntä. Halusin vain olla siinä hänen lähellään ja tuudittautua siihen omituiseen tunteeseen joka sai minut aina valtaansa, kun olin kuninkaan vierellä.

Gabriel oli minulle kuin huume, hänestä oli tullut ilma jota hengitin, hän oli aurinko jota etsin taivaalta, hän oli unelmani jonka toteutumista odotin.

Ja nyt hän oli siinä minun edessäni. Tunsin hänen vartalonsa lihakset jotka painautuivat minuun kiinni. Hänen oikea kätensä laskeutui vyötärölleni ja sai minut säpsähtämään hyvällä tavalla. Sydämeni rummutti kiivaasti rinnassani ja tunsin kehoni pettävän hetkenä minä hyvänsä. Jos Gabriel ei tekisi aloitetta niin minä tekisin sen. Minä en välittänyt tällä hetkellä mistään muusta kuin siitä, että tuntisin hänen huulensa omillani.

Gabriel tuijotti minua hiljaa aivan hiljaa. Hänen katseensa muuttui hetkessä kaikkien niiden tunteiden valtaan joita hän sillä hetkellä tunsi.

Tämä tilanne oli omituisin jossa olin koskaan ollut. Ensin kuningas yritti tappaa minut, sitten hän halusi, että hyppään helvettiin josta kuului edelleen kamala mongerrus ja vaikerrus ja yhtäkkiä hän halusikin suudella minua. Gabriel oli todellakin hyvin erikoinen tapaus, mutta hän ei ollut ainoa. Olihan minussakin jotain vikaa, kun tällä tavoin aina annoin anteeksi kuninkaan käyttäytymisen. 

Mutta en tiennyt enää mitä edes tein tai ajattelin, minä vain janosin kuninkaan kosketusta. Suljin automaattisesti silmäni ja käänsin hieman päätäni niin, että paljastin kaulani hänelle. En tiedä miksi tein niin, se oli kehoni reaktio kuninkaan läheisyyteen aivan kuin olisin alistunut hänen edessään ja näyttänyt, että tekisin ihan mitä vain hän halusi. Ja sillä hetkellä olisin tehnyt mitä vain hänen vuokseen.

Hän oli lumonnut minut täysin, olin hänen hallinnassaan ja se tosiasia pelotti minua. En ehtinyt ajatella mitään, kun Gabrielin huulet painautuivat kaulaani vasten, hän näykki ihoani ja eteni suudelmien myötä leukaani kohti. Minä huokaisin syvään, kun hänen kätensä työntyivät paitani sisälle myötäillen korsettini reunoja edeten ylemmäs. Minä nielaisin äänekkäästi, kun tunsin hänen kätensä selässäni. Hänen pitkät sormensa aukoivat korsettini nauhoja jotka olin kömpelösti itse sitonut.