Kolmen Kuun Valtakunta

28. Talvipuutarha

Aika oli omituinen asia. Sitä ei voinut nähdä, sitä ei voinut koskettaa, mutta sen kulumisen huomasi. Joskus aika kului yllättävän nopeaa toisinaan taas hyvin hitaasti. Muistin aivan liian hyvin kuinka kellon viisarit liikkuivat kuin hidastetussa elokuvassa aina, kun istuin koulussa tylsällä tunnilla. Mutta nyt aika kului kuin siivillä.

Olin huomannut kuinka syksy oli tehnyt jo tuloaan, puiden lehdet olivat värjääntyneet ruskan värisiksi ja kolea ilma oli vallannut koko maan. Makuuhuoneeni ikkunat olivat olleet pariin otteeseen kuuran peitossa, mutta kylmä ei tuntunut linnan sisäpuolella. Emma oli selittänyt minulle, että kuninkaan tekemät loitsut suojasivat linnaa kylmyydeltä ja pakkasilta jotka äityivät talvisin hyvinkin koviksi.

En ollut nähnyt kuningasta yli kahteen viikkoon en sen jälkeen kun näin hänet miekkailuottelussa. En ollut saanut kutsuja illallisille enkä minnekään muuallekaan aivan kuin hän olisi tahallaan vältellyt minua. Mutta toisaalta ei minulla ollut valittamista. Itse olin vältellyt häntä parhaani mukaan ja nyt hän vältteli minua joten minunhan piti olla onnellinen. Mutta en ollut.

Olin miettinyt häntä melkein koko ajan. En tiennyt mikä minua vaivasi. Hän ei vain jättänyt minua rauhaan, ei sen jälkeen, kun olin saanut tietää, että hänen punainen hiuskiehkuransa tarkoitti rakkautta. Olin nähnyt hänestä unia ja pääni oli joskus aivan sekaisin kaikista ajatuksista jotka tulvivat mieleeni saaden minut melkein tukehtumaan.

Ja jossain vaiheessa olin huomannut kutsuvani kuningasta mielessäni Gabrieliksi. Se oli hänen etunimensä, mutta en ollut tottunut käyttämään sitä en edes omissa ajatuksissani. Se oli ehkä liian tuttavallista, mutta kaikki ne ajatukset jotka pyörivät minun päässäni saivat hieman henkilökohtaisemman näkökulman. Kun toistin tarpeeksi kauan hänen nimeään mielessäni pystyin pitämään häntä melkein normaalina henkilönä. En ajatellut silloin häntä kuninkaana vaan tavallisena ja tasavertaisena miehenä joka sattui vain olemaan hyvin hankala luonteeltaan.

Kävelin mietteissäni pitkin linnan käytävää kohti uloskäyntiä, kiedoin valkoisen lampaan villasta kudotun shaalin ympärilleni tiukemmin. Olin jättänyt Emman monesti ennenkin yksin kirjoittamaan tutkimusta puhtaaksi sillä en vain kestänyt tutkimushuoneessa istumista. Olin päivittäin käynyt ulkona ja tavakseni oli tullutkin kävellä linnan puutarhassa joka oli kaunis paikka. Siellä sain olla aivan rauhassa, eikä kukaan koskaan häirinnyt minua. Istuin yleensä pienellä puutarhapenkillä ja olin vain hiljaa. Luonnon yksinkertaisilla äänillä oli hyvin rauhoittava vaikutus minuun. Mutta linnut jotka ennen olivat sirkutelleet ympärilläni vähenivät joka päivä. Eilen niitä oli ollut jäljellä vain kourallinen ja epäilin, että tänään en näkisi muuta kuin pari.

Saavuin ulos johtavien ovien luo ja työnsin ne auki. Raikas syksyn tuulahdus sai kasvoilleni nousemaan hymyn. Suljin ovet huolellisesti kiinni ja kävelin portaat alas. Jatkoin matkaani kohti puutarhaa jonka tuoksun pystyin jo haistamaan. Tuulen hiljainen humina kaikui korvissani, minä seisahduin puutarhan eteen ja katselin sitä hetken aikaa lumoutuneena. Joka puolella oli kauniita kukkia jotka loistivat vielä kaikessa komeudessaan. Tiesin, että ne eivät kestäisi kauan kylmyyttä joka tulisi talven myötä vaan pian kaikki kauniit kukkaset lakastuisivat mullaksi.

Harras hetkeni meni pilalle, kun kuulin ääniä. Käänsin katseeni vaistomaisesti linnan länsiportaita kohti ja katsoin kulmat kurtussa miestä joka käveli nopein askelin portaita alas. Hän oli pukeutunut aivan kuin kuningas, hänellä oli viininpunainen paita, mustat suorat housut ja valkoinen viitta jonka kauluksessa oli ruskea turkis. Viitta liehui hänen takanaan, kun hän käveli minua kohti kiivain askelin. Jouduin siristämään silmiäni, että tajusin kuka tulija oli. Mutta kun näin miehen selvästi suuni loksahti auki.

Hän oli kuningas! 

Hän todellakin oli Gabriel, mutta mitä ihmettä hän oli mennyt tekemään itselleen! Minä tuijotin kuningasta hämmentyneenä melkein kauhistuneena sillä en voinut käsittää mitä näin.