Kolmen Kuun Valtakunta

EXTRA LUKU KUNINKAAN NÄKÖKULMASTA

– Hmmmm, hymisin hiljaa, kun tunsin hellän kosketuksen poskellani aivan kuin joku olisi silittänyt sormellaan ihoani.

Mutta ei se voinut olla mahdollista. Minä nukuin omassa huoneessani yksin. Mutta tunsin selvästi kuinka sormi piirteli kuvioita poskelleni edeten kohti leukaani. Se tuntui hyvältä, ihoani kihelmöi ja sydänalassani tuntui omituinen tunne joka sai minut huokaisemaan syvään.

Pikku hiljaa hämärät muistikuvat työntyivät mieleeni. Olin ollut ihmisen huoneessa, kun joku oli kaatanut minut maahan. Olin lyönyt pääni ja lääkärin määräyksestä olin joutunut jäämään ihmisen huoneeseen. Olin siis vieläkin siellä ihmisen luona ja makasin hänen sängyssään.

Hymy nousi kasvoilleni, kun tajusin, että pikku ihmiseni oli vierelläni että hän oli se joku joka kosketti minua. Hän oli se joka sai minun sydämeni tahdin kiihtymään.

Avasin hitaasti silmäni ja näin edessäni ihmisen joka tuijotti minua ruskeilla silmillään. Hänen huulensa olivat hieman raollaan aivan kuin hän olisi meinannut sanoa jotain. Minä katsoin hänen kauniita kasvoja jotka hehkuivat kuiden hennossa valossa. Nostin käteni hänen poskelleen ja silitin hellästi hänen ihoa. Hän sulki silmänsä aivan kuin nauttien sormieni kosketuksesta. Ihminen painautui vaistomaisesti vasten rintakehääni ja tunsin pienet kipinät jotka sinkoilivat pitkin käsivarttani, kun hänen kätensä kietoutui ympärilleni.

Hetken mielijohteesta kumarruin ihmisen puoleen ja painoin huuleni nopeasti hänen omille.

Olin odottanut tätä hetkeä siitä lähtien mitä teatterin aitiossa tapahtui, olin halunnut suudella häntä uudelleen. Mutta puutarhassa suudelmamme oli keskeytynyt ennen kuin se oli ehtinyt edes alkaakaan mikä oli saanut minut melkein raivon partaalle. Mutta nyt kukaan ei voisi keskeyttää meitä, kukaan ei voisi tulla ja pilata tätä hetkeä. Oli vain minä ja ihminen, me kaksi eikä ketään muuta.

Ihminen vastasi suudelmaani ensin hieman kömpelösti. Minä hymyilin hänen kokemattomuudelleen ja suutelin häntä hieman rajummin mikä sai hänet selvästi häkeltymään. Annoin käteni vilistää hänen pehmeissä hiuksissa ja painauduin hänen päällensä. Näykkäisin hänen alahuultaan ja sain hänet vaikertamaan huuliani vasten. Minä vain virnistin ja vedin hänen yöpukunsa haurasta kangasta alemmas. Vein huuleni nopealla liikkeellä ihmisen kaulalle ja painoin suudelmia hänen pehmeälle iholleen samalla, kun käteni hyväilivät hänen heiveröistä vartaloa.

– Gabriel...minä.., ihminen aloitti puheensa, kun hän haukkoi henkeä, mutta tukahdutin hänen äänensä intohimoisella suudelmalla.

Mutta ihminen ei vastannut enää suudelmiini, hän yritti rimpuilla otteestani ja tunsin hänen pienet kätensä rintakehääni vasten, kun hän turhaan yritti työntää minut pois päältään. Minä rikoin suudelmamme ja katsoin häntä hämmentyneenä. Eikö hän halunnutkaan minua niin kuin minä halusin häntä?

– Gabriel, m–minä haluan kertoa sinulle jotain, ihminen kuiskasi melkein nolostuneena.

Hänen kätensä tärisivät hieman, kun hän kohensi yöpukunsa yläosaa hermostuneena.

– Mitä? kysyin painaen samalla suudelman hänen poskelleen ja toisen hänen kaulalleen.

Yritin harhauttaa hänen ajatuksensa pois siitä asiasta mistä hän halusi keskustella kanssani. En halunnut tulla torjutuksi, se särkisi sydämeni jälleen kerran enkä ollut valmis kokemaan sitä tuskaa uudestaan, en vielä, en välttämättä enää koskaan.

– Minä r–ra...tai siis minä luulen, e–että minä r–rakastan sinua, ihminen kuiskasi korvaani saaden minut henkäisemään syvään.

Nostin pääni ylös ja kohtasin hänen epävarman katseensa.