Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 1

Selaan televisiosta eri kanavia ja yritän löytää jotain järkevää katsottavaa. Vanhempani ovat töissä joten olen yksin kotona. He tekevät töitä joka arkipäivä ja usein viikonloppuisinkin. Isäni on töissä liikealalla ja äitini sairaanhoitajana. Päädyn tulokseen, ettei televisiosta tule mitään katsomisen arvoista joten laitan vain jonkin kanavan pyörimään ja otan puhelimeni pöydältä. Taustalla pyörii Simpsonit kun selaan somejani.

Kerkeän katsomaan Twitterin ja Instagramin ennen kuin ovikello soi. Ihmettelen kuka siellä mahtaa olla koska vanhempani eivät tulisi vielä vähään aikaan enkä ole kutsunut ketään kylään. Menen ovelle ja avaan sen, oven takana on paras kaverini Salla. Olen tuntenut hänet jo esikoulusta asti. Hän puskee ovesta sisään ja halaa minua tiukasti. "Ei olla nähty koko kesänä, minulla oli hirveä ikävä!" Salla huutaa. Rutistan häntä yhtä tiukasti. "Minullakin on ollut kova ikävä sinua" vastaan naurahtaen. 

Olen ollut matkalla vanhempieni kanssa melkein koko kesän ja palasimme vasta äskettäin joten emme ole kerinneet nähdä toisiamme kertaakaan loman aikana. Se on varmaankin pisin aikan jonka olemme viettäneet erossa toisistamme. Olemme kyllä puhuneet puhelimessa lukemattomia kertoja mutta ei se korvaa hänen näkemistään kasvotusten. Irrottaudumme viimein halauksesta ja vain katsomme toisiamme. Salla on muuttunut paljon kesän aikana. Hänen ruskeat hiuksensa ovat kasvaneet ainakin 5-10 senttiä  ja hän on ruskettunut. Minäkin olen ruskettunut mutta en niin paljoa kuin hän mikä on omituista sillä minä olin ulkomailla ottamassa aurinkoa ei hän. Myös minun luonnostaan vaaleat hiukseni ovat lyhentyneet puolella kesän aikana. Viimeksi ne ylsivät alaselkääni asti mutta sitten leikkautin ne. "Mitä sinä olet tehnyt hiuksillesi Adelia?" Salla kysyy ihmeissään. Kosketan hiuksiani hajamielisesti vastaten samalla "halusin vaihtelua joten päätin leikata ne." "Minä huomaan että olet leikannut hiuksesi. Nuo sopii sinulle paremmin kuin edelliset." Minä vain hymähdän hiljaa.

"Mutta nyt asiaan, mitä mieltä olet siitä että koulu alkaa huomenna?" Salla jatkaa iloisesti. "No onhan se ihan kiva että pääsee takaisin kavereiden ja koulukirjojen pariin mutta olisi kesäloma saanut olla pidempi." "No minä haluan takaisin kouluun! Tulen hulluksi jos joudun olla vielä viikonkin yksin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa. Minä tarvitsen oman ikäistäni seuraa" Salla kaikottaa liioitellun dramaattisesti. Minä puolestani vain tyrskähdän. "Ei se noin kamalaa voi olla." Salla mulkaisee minua leikillään ja vastaa "se kuule on täyttä kidutusta, he eivät tee muuta kuin pelaavat lautapelejä ja keinuvat läheisessä puistossa. Ja pahinta on että he pakottavat minut osallistumaan siihen kaikkeen. Luulevatko he oikeasti että 17 vuotiasta kiinnostaa sellainen." Taputan häntä olalle. "No olisithan sinä aina voinut soittaa minulle." Toinen mulkaisu koristaa hänen kasvojaan ja pystyin enään vaivoin pidättämään naurua. 

"Saanko jäädä teille yöksi?" Salla kysyy samalla kun vääntää kasvoilleen hänen kuuluisan koiranpennun ilmeensä jota ei vain voi vastustaa. "No kyllä sinä varmaan..." En ehdi edes sanoa lausettani loppuun kun hän jo vetää minut toiseen halaukseen. "Hyvä sillä pakkasin jo tavarani ja ne on teidän kuistilla. Käyn hakemassa ne." Hymyilen samalla pudistellen päätäni. Hetken kuluttua Salla aikoisi soittaa vanhemmilleen kertoen jäävänsä minun luokseni yöksi ja hakevansa koulutarvikkeet aamulla. Loppuillan me katsomme Netflixiä, syömme iltapalan ja menemme nukkumaan.

Herään maailman ärsyttävimpään ääneen, nimittän herätyskelloon. Kello on 6.30 ja Sallakin herää hätkähtäen samaan aikaan kuin minä. Menen ensin suihkuun ja teen muut aamutoimeni sillä välin, kun Salla tekee aamiaista. Kun tulen suihkusta vaihdan vatteeni ja menem keittiöön missä Salla on jo valmistanut aamupalaksi kananmunia ja pekonia. Syön aamupalan ja menen pakkaamaan laukkuuni kaiken tarpeellisen. Odotan siihen saakka että Salla tulee suihkusta ja saa itsensä lähtövalmiiksi. Lähdemme hakemaan hänen kotoaan koulutarvirvikkeet ja menemme sieltä sitten yhdessä kouluun. Pihaan päästyämme me vain katsomme kouluamme hetken paikoillamme seisten. Koulu on kooltaan iso tiilinen rakennus joka sisältää yläasteen ja lukion. 

"Se on menoa nyt" Salla mumisee ja lähdemme kävelemään ovia kohti. Heti ovet avattuamme korviini kantautuu hirveä meteli. Osat oppilaista huutavat toisilleen, osat taas nauravat kovaan ääneen ja toiset kertovat kesän tapahtumia. Tervehdin kavereitani kävellessäni koulun käytävää pitkin kaapeille. Kellot soivat tunnin alkamisen merkiksi ja kaikki kiiruhtavat omiin luokkiinsa. Minulla oli ensimmäisenä matematiikkaa ja Sallalla taas historiaa. Me hyvästelemme toisemme ja kiiruhdan oman tunnin luokkaan. Sinne päästyäni kävelen luokan perälle, ja siellä viimeisen rivin ikkunapaikalle. Se on lempipaikkani sillä en pidä luokan edessä istumisesta. Edessä istuvat yleensä koulun pissikset ja muuten vain suositut ihmiset. Itse en ole millään tavalla suosittu enkä edes haluaisi olla. Koulumme pissiksiin kuuluu Milla ja hänen kätyrinsä Olivia ja Heidi. 

Hetken kuluttua luokkaan astelee tuttu opettaja. Hän on koulumme toinen matematiikan opettaja nimeltä Tapani. Hän on yksi kivoimmista opettajista joita tiedän. Hän jakaa meille kirjat ja vihot sekä käskee vilkaista aiheita joita tulisimme käymään läpi vuoden aikana. Sen jälkeen hän antaa meille luvan tehdä mitä haluaa sillä emme mene mihinkään aiheeseen vielä tällä tunnilla. Hetken päästä luokan ovesta kuuluu koputusta. Tai enemmänkin se jyskytystä on. Tapani menee rauhallisesti avaamaan oven ja oven takana seisoo hän kavereineen.

A/N Tossa ylhäällä olevassa kuvassa on Adelia. Tässä nyt tällänen tarina. Päätin kokeilla kirjottamista joten katsotaan miten tämä sujuu. Toivottavasti piditte ja muistakaa painaa votee ja kommeintoida. Anteeks k-virheet. Words 796