Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 27

A/N Tässä tulee siis ilmi asioita ihmissusista. Olen keksinyt jotkin asiat itse sillä en oo millään tavalla perillä oikeiden susien käyttäytymisestä jne.

Hiljaisuus laskeutuu yllemme toistamiseen. Kumpikaan meistä ei tiedä mistä aloittaa. Meillä on niin paljon puhuttavaa mutta emme kumpikaan saa sanaa suustamme. "Nooh, sinä voit aloittaa." Sanon katseeni kulkiessa kaikkialle muualle paitsi häneen. "En tiedä mistä aloittaa. On niin paljon mitä et tiedä. Sekä lauman sääntöjen mukaan en saisi edes kertoa sinulle mitään mutta luotan siihen ettet ala kertomaan asioita eteenpäin." Hän on oikeassa en aikoisi kertoa edes Sallalle. Aluksi harkitsin sitä mutta tajusin sen vaihtoehdon olevan suljettu pois. En voisi pettää Mikaelin luottamusta sillä tavalla. Salla ei myöskään todennäköisesti uskoisi minua. En kyllä ihmettele sitä. 

"No aloita vaikka kertomalla siitä laumasta. Voit myös olla varma etten kerro mistään mitään kenellekkään." Sanon rauhallisesti. Tiedän tämän olevan vaikeaa hänelle joten en halua painostaa tätä kuten ei hänkään ole koskaan tehnyt minulle. Annan hänelle aikaa niin kauan kuin tarvitsee. Teen sen itseni ja hänen puolestaan. En nimittäin ole hirveän innoissani odottamassa kaikkea tietoa jotka väistämättä tulen saamaan. Kuitenkin on minussa myös hieman mielenkiintoa kaikkea tätä kohtaan. Pian saan tietää vastaukset moneen minua askarruttaneeseen kysymykseen. 

"Selvä. No yleisesti yhdessä maassa saattaa olla monta laumaa. Yleensä laumat eivät tule hyvin toimeen keskenään joten siksi jokaisen lauman alueet ovat rajattu tarkasti. Jos rajan ylittää kyseisen lauman sudet voivat tehdä henkilöllä mitä haluaa, siksi rajoja ei ylitetä lähes koskaan. Melkein jokainen susi kuuluu johonkin laumaan. Ne sudet jotka ovat lähteneet tai karkoitettu laumasta ovat nimeltään omegoja. Heitä ei ole paljoa mutta heihinkin saattaa joskus törmätä. Omegoilla ei ole laumaa joten he liikkuvät pääasiassa alueilla mitkä eivät ole minkään lauman omistukessa. Laumaa johtaa alfat. Alfaa ei normaalisti valita vaan se kulkee aina isältä pojalle. Kuitenkin jos alfa ei voi syystä tai toisesta saada lapsia tai jonkin toisen erityis syyn takia tuleva alfa voidaan valita koko lauman yhteisessä kokouksessa." Hän antaa minulle hetken aikaa prosessoida asioista ennen kuin jatkaa.

"Meidän laumamme on normaalia pienempi. Siihen kuuluu noin 20 sutta. Isoimmissa laumoissa saattaa olla jopa 100 yksilöä. Lähdemme joka täysikuu koko lauma yhdessä metsästämään joten silloin kannattaa pysyä sisätiloissa. Täysikuina meidän on pakko muuttua susiksi mutta pystymme muuttumaan myös muulloinkin. Susina pystymme lähes aina kontrolloimaan tekemiämme asioita. Ainoa poikkeus on kun susi ottaa vallan kehosta, sitä ei tapahdu usein, yleensä vain kun ihminen on esimerkiksi vihainen eikä pysty pidättelemään suttaan tai silloin kun ihminen on muutettu ihmissudeksi. Silloin koko olemus on suden vallassa, keho sekä mieli. Se ei tosiaankaan ole kaunista katseltavaa koska henkilö ei ajattele selkeästi."

"Sutemme ovat koko ajan mukana elämässämme jollain tavalla. Ne piilevät ajatuksissamme ja kontrolloivat joitain tekojamme ja sanomisiamme. Ne ovat osa meitä. Muuttumista minun ei varmaankaan tarvitse selittää sillä sinä taisitkin nähdä sen jo." Mikael kommentoi väliin sarkastisesti. "Mutta se muuttuminen sattuu aivan saatanasti, varsinkin alussa mutta ajan myötä kipu helpottaa varmaankin koska siihen tottuu."

"Puhuit jotain siitä että ihminen muutetaan ihmissudeksi. Miten se on mahdollista?" Kiinnitin huomiota tuohon hänen puheessaan enkä edes tiedä miksi. "No, ihmissusiksi joko synnytään tai harvemmin muututaan. Suurin osa ihmissusista on ollut puoliksi susi jo syntyessään. Geeni periytyy vanhemmalta lapselle. Susi naiset voivat saada lapsia kuitenkin aika harvoin. Noin kolme neljästä kerrasta susi nainen menettää lapsen. Yleisin syy on se kun joudumme muuttumaan susiksi vähintään kerran kuukaudessa, niin naisen keho ei kestä sitä ja saa keskenmenon. Kuitenkin lapsen saaminen on mahdollista vaikka olisikin susi, en kiistä sitä. Jotkut susi miehet hankivat lapsen ihmisen kanssa ennen kuin tapaa sielunkumppaninsa. Myöskin jotkut sopivat kumppaninsa kanssa että mies tekee lapsen ihmisen kanssa. Mikä on mielestäni outoa jos minulta kysytään."

"Normaalin ihmisen voi myös muuttaa sudeksi. Sitä tapahtuu erittäin harvoin. Itse en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta jossa ihminen olisi muutettu ihmissudeksi täällä Suomessa. Siihenkin on fyysinen syy miksi ihmisiä ei noin vain muutella jos vain huvittaa. Yksi syy on se että susi joka on muuttanut henkilön saisi isot rangaistuksen jos ihminen ei ole itse harkinnut asiaa ja ilmoittanut haluavansa sitä itse. Siinä sitten on se este ettemme saisi kertoa olemassaolostamme kenellekkään ihmiselle, mistä jo mainitsinkin alussa. Joten ihmisen on vähän vaikea sellaista päättää jos ei ole edes tietoinen meistä. Toinen syy on se kuten susi naisen raskauteen, muuttumiseen liittyy monia komplikaatioita. Ihmiselle voi aiheutua monia erillaisia asioita. Ihminen voi esimerkiksi vaipua hetkellisesti tai loppu elämäkseen koomaan tai vaikka pahimmassa tapauksessa kuolla. Ihmisen keho voi hylkiä ja vastustaa muutosta jolloin tapahtuu jompi kumpi äsken mainitsemistani asioista." 

Tuo kaikki kuulostaa aivan kamalalta. Onko ihmissutena olemisessa mitään hyvää? Kuinka hän kestää koko elämänsä niitä muutoksia ja muita susi asioita? Hänhän sanoi muutoksen sattuvan enkä ihmettele yhtään, näinhän itse sen kun Mikael muuntautui sudesta takaisin ihmiseksi. Eikä se ollut kaunista kuunneltavaa. Alan voimaan pahoin kun edes ajattelen sitä.

"Mitä sielunkumppanit ovat?" Kysyn päähäni ensimmäisen pälkähtäneen kysymyksen. Hän oli maininnut tuonkin sanan jossain vaiheessa kertoessaan jostain. Olen varmaankin joskus lukenut ihmissusi kirjan jossa on mainuttu jotain sielunkumppaneista mutta en muista niistä mitään. Enkä myöskään voi olettaa kirjojen olevan fakta peräisiä koska en usko monen tietävän ihmissusista heidän tiukkojen sääntöjensä takia. Ihmiset kirjoittavat ihmissusista luullossa ettei niitä oikeasti ole koska sehän olisi aivan luonnotonta, eikö niin? No tässä minä sitten istun laiturilla satuolennon kanssa. Tuo jos jokin kuulostaa omituiselta.

"Ai sielunkumppanit? No ne ööh..." Käännyn katsomaan Mikaelia joka näyttää vaivaantuneelta, kuin ei haluaisi keskustella asiasta kanssani. Sanoinko jotain väärää? Onko sielunkumppanit jokin asia josta ei saisi puhua? Tosin ei hän olisi saanut kertoa mitään mitä on tänään kertonut joten miksi nyt epäröidä. 

"No. Jokaisella sudella on sielunkumppani jo syntyessään, kumppani jonka luontoäiti on kyseiselle yksilölle valinnut. Susi voi aistia kumppaninsa vasta täytettyään 18. Yleensä sielunkumppani on joku toinen susi mutta joskin ihmis kumppanejakin on. Jos kumppani on ihminen, silloin tämäkin kyllä tuntee erossa ollessaan tuskan ja muun mutta ei yhtä vahvasti kuin susi itse. Myös alfat ja alfaveriset, eli alfan perilliset tuntevat kaikki tunteet monta kertaa voimakkaammin kuin 'normaali' susi. Silloin myös ihminen saattaa tuntea rakkauden, kaipuun  ja muut tunteet voimakkaammin kuin normaalisti. Kumppani saattaa löytyä ihan läheltä tai maailman toiselta puolelta. Ihmissuden elämäntarkoitus on löytää kumppani koska ihman niin sanottua toista puoliskoaan susi voi vakavimmillaan kuolla tuskaan. Sielunkumppani on osa sutta, osa jota ilman elämän on paljon vaikeampaa. Kumppani on kuin värikäs piste mustan keskellä. Susi rakastaa kumppaniaan ehdoitta koko elämänsä ajan." Lausuessaan viimeistä lausetta, Mikael katsoo minua suoraan silmiin kuin yrittäen kertoa jotain. 

Minä olen ensimmäisenä kääntämässä katsettani pois Mikaelin silmistä. "Eiköhän tämä riitä tältä kertaa. Kerroit kuitenkin aika paljon suista, laumoista ja mistä muusta." Sanon samalla alkaen nousta seisomaan. "Mihin olet menossa?" Mikael kysyy kun olen lähtenyt askeltamaan pois hänen luotaan. "No ajattelin tästä lähteä kotiin jos vain ystävällisesti veisit minut sinne." huudan olkani yli ollessani jo lähellä autoa. "Ei tarvitse huutaa." Mikael vastaa peläyttäen minusta sieluni pihalle. Hän oli hetkessä ilmestynyt suoraan taakseni. "Älä peläyttele!" Sanon pitäen kättä hakkaavan sydämmeni kohdalla. "Anteeksi. Mutta minä kun mietein että voisimme jäädä tänne ainakin joksikin aikaa." Kuulen vastaavani hänelle ennen kuin olen edes miettinyt koko asiaa. "Kyllä se minulle sopii."

A/N Nyt ihan ekana kysymys: kenen näkökulmasta mä voisin seuraavan/jonkun myöhemmän luvun kirjottaa??? Ihan kuka vaan kenet oon maininnut tässä tarinassa. Mä haluun et teki voitte välillä päättää jotain ku aina nää luvut on vaan Adelian tai Mikaelin näkökulmasta. Kiitti 7000 lukukerrasta <3. Sori k-virheet, kertokaa mp kommenteissa ja painakaa votee jos tykkäsitte. Words 1198